Mitä on kansallishenki, mitä isänmaallisuus ?
Suomen kansa on kuin yksi ihmisyksilö. Onhan maamme karttakin ihmisen muotoinen.
Meillä on yhteinen kieli ja olemme aika saman näköisiäkin verrattuna moniin muihin kansoihin. Yksilöt ovat kuin soluja tässä kansan ruumiissa. Kansan kulttuurissa ilmenee myös kansan sielu, joka on jo ei-materiaalinen.
Mutta missä on sen henki? Sana henki ilmenee Suomen kielessä kyllä hyvin moninaisena, mutta mitä sillä tahdotaan sanoa. Aivan kuten ihmishenkeä emme pysty muotoon rajoittamaan, emme kansakunnankaan. Mutta voimme ainakin määritellä
mitä se ei ole. Esimerkiksi talvisodan henki ei ollut kansallishenki vaan sodanhenki. Ruotsi-Suomi maaottelussa ilmenee enemmänkin kansallis-hurmahenki.
Mutta sitten voimme puhua suomalaisuuden
hengestä, joka liittyy isänmaallisuuteen. Ei kuitenkaan siinä mielessä mitenkä isänmaallisuus nationalistisesti yleensä mielletään, vaan miten miellämme synnyinmaan ja kotimaan.
Antroposofit mieltävät kansallishengen Ahrimaniseksi eli alaspäin materiaan vieväksi hengeksi. Tämä taas johtuu siitä, että Rudolf Steiner eli Saksan kansallis-sosialismin nousun aikoihin ja näki
tämän hengen Ahrimaniseksi, eikä varmaan tarkoittanut muuta kuin sitä nationalismia joka Hitlerin toimesta ilmeni.
Useimmilla kansoilla on kansallisdeevansa kuten ihmisellä
on korkeampi minuutensa, joka pyrkii ohjaamaan ihmistä ja kansaa ylöspäin henkeen. Tätä kansallisdeevaa voidaan kutsua vasta kansan hengeksi. Suomessa tätä henkeä edustaa Väinämöinen, jonka juoksupoikana
itse olen saanut olla, viemässä ympäri Suomea hänen kalevalaishenkistä ylevää sanomaansa.
Kauno