Suomen Uusi Huomen on tulossa

Uusi tähän aikaan sopiva reformaatio kansan kirkkomme oppeihin on välttämätön. Kirkon byrokratia ei ilmeisesti sitä itse pysty tekemään, siksi kansan on se vaatimus tehtävä ja osoitettava kirkolle missä sen Akilleen kantapäät räikeimmin pilkottavat.

Nykyään jo monet kirkon opetukset (ei opit) kyllä pyrkivät herättämään ihmiset parempaan ja henkisesti oikeampaan elämään, mutta keskiaikaiset opit ovat nykyajan ihmisille jo liian luotaan työntävät, joita ikävä kyllä kirkko vieläkin ylläpitää. Ne eivät kerro kaikessa enää elämän tosiasioita joita ihmiset ovat oppineet ymmärtämään ja siksi ihmiset ovat alkaneet vieroksua kirkkoa ja äänestävät jaloillaan.

Kyllähän ihmiset suurimmaksi osaksi jo pyrkivät elämään eettistä, hyvää ja oikeaa elämää ja siksi elämä on tuonutkin heille syvemmän elämän ymmärryksenkin, eivätkä he siksi hyväksy enää vanhoja keskiaikaisia oppeja. 

Kansan tulee näin ollen pysäyttää kirkon alamäki ja siten ihmiset takaisin uudistuneeseen kirkkoon, joka luopuu jo näistä vanhoista opeistaan uuteen aikaan, tähän aikaan jossa ihmiset osaavat jo itse ajatella ja voivat olla myös toteuttamassa kirkonkin syvällistä tehtävää.

Siksi ihmiset eivät usko enää siihen kirkon itsekkääseen taivaspaikan hakuunkaan johon se nyt vain suurimmalta osaltaan opissaan tähtää ja joka kasvattaa vain ihmisten itsekästä egoa. Kyllähän se taivaskin aikanaan kaikille tulee, kuten Antti Kylliäinenkin totesi, mutta ei sokealla uskolla joihinkin oppeihin eikä itsekkäällä rukoilemisella ja ruinaamisella. Vaan tarttes ittensä kans jotain tehdäkkin, kuten Jeesus vuorisaarnansa viidessä käskyssään meitä kehoittaa ja siten kehittyä henkisesti siihen mittaan, että se taivaskin meille jo eläissä joskus aukeaa. 

Ihmiskunnan suuret henkiset tietäjät ovat sanoneet, ettei meidän pidä pyrkiä taivaisiin, vaan tuoda se taivas maan päälle meidän tajuntaamme, mikä on länsimaisen kulttuurinkin tehtävä ja pyrkimys ollutkin, mikä on myös onnistunut osittain jo, tosin vielä vain materialistisesti. 

Jotta tämän Jeesuksenkin opetuksen ymmärrämme, tarkoittaa se, että ymmärrämme ihmisen jälleensyntyvänä, jonka aikoinaan valtaan noussut kirkko kirosi, eikä vieläkään sitä hyväksy. 

Yhdessä elämässähän emme pysty taivasta omaan tajuntaamme ehkä vielä tuomaan, siksi saamme niin monta kertaa jälleensyntyä, että se onnistuu.

Tämän ovat niin monet korkeat vihityt, jotka ovat keskuuteemme jälleensyntyneet todistaneet, ettei mitään viimeisiä tuomioita ole olemassakaan, vaan suuri armo ilmenee jo jälleensyntymisessäkin.

Se Jumala joka meidät on tällaisiksi ilman vapaata tahtoa luonut on itse syypää jos yksikään ihminen joutuisi ikuiseen kadotukseen, se jumala olisi itse perkele sanovat tietäjät. Mehän emme pysty itse valitsemaan taivaspaikkaa kun ei ole vapaata tahtoa, joka tulee vasta hengessä eli kun tulemme ihmisinä täydellisiksi tällä tasolla ja saavutamme yhteyden omaan henkeemme.

Sama on syyn ja seurauksen eli karman lain kanssa. Kun sitä ymmärrämme ei meidän tarvitse enää ihmetellä sitä miksi joudumme ilman mitään näkyvää syytä kärsimään, vaikka Jumalan pitäisi edustaa ehdotonta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta luomiaan kohtaan.

Nuori ihminen, joka ei ole ehtinyt vielä mitään väärää tai pahaa tehdä, voi joutua suunnattomasti kärsimään, eli me saamme jo eläissämme maksaa vanhoja velkojamme pois ja aloittaa siten puhtaalta pöydältä. Eihän tämä kirkon oppien mukaan ole ymmärrettävissä, kuten ei moni muukaan asia.

Elämä on kuitenkin ehdottoman oikeudenmukainen ja järkemme käsitettävissä, kun vain älymme saadaan kasvamaan sitä ymmärtämään.

Hyvän ja pahan syvällinen ymmärtäminen on Jeesuksenkin opetusten kulmakivi vuorisaarnassa, joka vapauttaa meidät tuomion hengestä. Se lähtee siitä, että ymmärretään, että maailmassa kaikki on hyvässä Jumalan luomassa järjestyksessä, ainoa paikka jossa on vielä epäjärjestystä, on meidän korvien väli.

Tästä dualistisesta ajattelusta vapautuminen johtaa älyllisen tajuntamme jumalaisen järjen yhteyteen.

Tämä ymmärrys pitää saada kirkkoonkin  takaisin, niin kuin se oli alkukristiillisillä gnostilaisilla jo. 

Sen jälkeen todellinen kristinusko alkaa täältä Suomesta leviämään maailmalle kuten on jo pitkään ennustettukin monilla tahoilla. 

Tuomio riittää, rakkaus kiittää. Tuomiokirkko rakkauskirkoksi. Tuomiokapituli, tuomiorovasti, tuomiosunnuntai ym, tuomioajatukselle perustuvat keskiajan opit nykyaikaisiksi.

Kansa ei enää usko eikä hyväksy rakastavan Jumalan ketään tuomitsevan, vaan sen on kirkko tähän asti tehnyt omavaltaisesti. Jokainen me väärillä elänvastaisilla teoilla tavallaan "tuomitsemme" itsemme niihin syyn ja seurauksen seuraamuksiin joita niistä syntyy.

Toki ihminen jo lukemattomissa elämissään on paljon "velkaa" elämälle tehnyt ja "velkojaan" elämän lakien mukaan saa takaisin maksaa. Ja kun ne ymmärretään, eivät ne ole enää mitään tuomioita vaan ilolla maksamme velkojamme pois kun meillä on "valuuttaa" (voimia) jolla maksaa. Eikä niitäkään kärsimyksin enää välttämättä tarvitse suorittaa, vaan ne voidaan monilla eri "valutoilla" maksaa pois kun vain tahto siihen saadaan heräämään. Kun autat toista vapaudut itse taakastasi.

Lutherin uskonpuhdistus jäi puolinaiseksi, jota aika on jo pakosta jonkin verran parannellut, mutta ei tarpeeksi. Siksi tämä puhdistus pitää viedä loppuun ja kirkon vapautua niistä keskiaikaisista käsityksista jotka sotivat sitä alkukristillistä ymmärrystä vastaan, jonka valtaan päässyt alkukirkko tukahdutti ja kirosi aikoinaan ymmärtämättömyydessään.

Takaisin vapauttamaan Jeesuskin ristinpuulta ja ymmärtämään Hänen alkuperäisiä opetuksia oikein ja syvällisesti, kuten ihmiskunnan suuret henkiset ajattelijat ja ymmärtäjät ovat ne kautta aikain oikein nähneet ja omien henkisten kokemustensa kautta julkituoneet. 

Yhä useampi ihminen nykyaikana on jo omienkin elämänkokemusten kautta alkanut ymmärtämään niitä elämän lain opetuksia joita Jeesuskin opetti kansalle vielä vertauskuvin. 

Näitä elämänlakeja voidaankin ymmärtää vasta kun ymmärretään elämä kouluna, joka hitaasti elämä elämältä kasvattaa meidän ymmärrystämme, sillä yhdessä elämässä ei paljoa ehditä oppimaan kuten ei peruskoulussammekaan yhdessä vuodessa.

Kieltämällä jälleensyntymisopin kirkko pimitti länsimailta mahdollisuuden ymmärtää syvemmin elämää. Se myös kielsi kuoleman uhalla lausumasta Kalevalan viisauksia, joissa jälleensyntymäkin ja muitakin Jeesuksen syvällisiä opetuksia tuodaan julki.Kalevalainen viisaushan on jo enne Jeesuksen aikaa ollut suomalaisilla. 

Tästä johtuu paljolti nykyisin, että kirkon ovet ovat alkaneet paukkua, sillä yhä useampi maailmalla ja nykyisin, varmaan jo yli puolet Suomen kansasta, uskoo ainakin jollain tavoin jälleensyntymään, sillä sitä on jo niin paljon täälläkin kansalle "ruohonjuuritasolla" tuotu ja tieteellistäkin tutkimusta on olemassa, ja monilla omakohtaisia kokemuksia ja muistoja, etenkin lapsilla. 

Se sokeaan uskoon perustuva kirkon opetus on usko''musta niin kauan kun ihminen ei ole päässyt tietoon elämän laeista. Niistä pääsee tietoon kun ne käsittää, eli toteuttaa elämässään. Kalevala ja Suomen kielikin tuntee nämä syvät elämän lait. 

Todellinen elämänusko on ar''mahtava voima joka tuo tiedon varmuuden ymmärrykseen kuten jälleensyntymästäkin.

Itämailla nämä opit ovat säilyneet, mutta koska ihminen kehittyy hitasti niin niitä ei ole sielläkään laajasti tarpeeksi syvällisesti ymmärretty ja siksi niissä on monenlaisia vääristymiä sielläkin.

Länsimaissa taas on liikaa lähdetty alemman älyn kehitykseen, jota liikaa korostaen on se johtanut monasti myös älyttömyyteen eikä jumalaiseen järkeen ja ymmärrykseen, jossa tarvitaan myös sydäntä tasapainottajana.

Nyt Suomessa, joka monilla mittareilla on ollut edellä muita maita, on suuremmat mahdollisuudet lähteä tässäkin asiassa näyttämään tietä parempaan ja toteuttamaan uusi reformaatio kirkonkin piirissä. 

Valo tulee Pohjolasta ja monien tietäjien mukaan Suomesta, on jo vanha ennustus. Monet tietäjät ovat sen akhasasta (luonnonmuistista) lukeneet. Kalevalammekin nämä asiat tuntee ja mikä paradoksaalista, niin materialistinen tiede ei ole Kalevalan viisautta vielä löytänyt, vaikka on sana sanalta sen tarkkaan tutkinut.

Kirkkokaan ei vielä tiedä, että se valo tulee olemaan alkuperäinen todellinen kristinusko (Nostradamuksen ym.mukaan), jonka kirkon harhautunut materialistinen johto aikoinaan tuomitsi.

Tämän maailman älykkäät kirjanoppineet ja fariseukset pitävät yhteiskuntaa pystyssä, mutta hullut vievät sitä eteenpäin. Näin on kirkonkin suhteen.

Meitä on jo tietty joukko, näitä hulluja  ja etenkin nuoria, jotka tulemme tuomaan kansan tahtoa ja auttamaan kirkkoa muuttamaan opetuksiaan ja siten pysymään edelleen koko kansan kirkkona.

Olemme pettyneitä, jos ei meitä tulla kivittämään kuten asiaan kuuluu ja on ennenkin aina kirkon tapoihin kuulunut.

Näistä asioista tietämättömät tulevat myös leimaamaan kokemuksestani nämä new age hörhöilyksi, mutta suokaamme tämä kivitys heillekin, kuten niille jotka pitävät ufoja humpuukina eivätkä usko niihin, kun eivät ole niitä nähneet ja siten ymmärtäneet.

********************************************************* 

Jos näissä sanoissani jotain epätotuutta ilmenee, niin syy on siinä kuten Kalevala ilmaisee: 

"Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli; soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni. 

Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko,jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!

En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. 

Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille, la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.

Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi laajemmille laulajoille, runsahammille runoille, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa".

Kauno Mannonen

Performanssi sujui odotusten mukaisesti muuten, mutta emme yrityksestä huolimatta onnistuneet Markon kanssa kiinnittämään tätä isoa julistetta pylväisiin, vaan tyydyimme tähän ratkaisuun. Julisteet saivat olla rauhassa niin kauan kunnes kirkonpalvelijat tulivat ja soittivat poliisit paikalle ja käskivät poistamaan ne kirkon alueelta. Laitoimme Väinön kanssa nämä pienemmät julisteet torin pylväisiin, jossa ne olivat päivän kansan nähtävissä ja kuvattavissa. Jaoin prosureita ja haastattelin ihmisiä. Sillä välin kun kävin käskystä irroittamassa tätä isoa julistetta jätin kaikki irrottamani prosurit ja tavarani siksi aikaa kirkon pylväistöön, kävi kirkonpalvelija viemässä osan julisteistani ja kaikki pylväistöön jääneet prosurini kirkon roskikseen taittaen prosurit. Että näin kirkossa toimitaan. Vaikka ilmoitin lehdistölle tästä performanssista, niin en nähnyt heidän uskaltavan tästä juttua laittaa.