Suomessa valtakirkkojen ja vapaamuurariuden suhteet ovat nykyään rauhallisia. Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja, teologian tohtori Harri Heino teki 1980-
ja 90-luvuilla kaksi tutkimusta vapaamuurarien uskonnollisuudesta. Heinon tutkimus käynnistyi alun perin Oulun hiippakuntakokouksessa esitettyyn kanteluun eräästä papista. Kokous päätti pyytää kirkon tutkimuskeskusta
selvittämään vapaamuurariuden taustoja. Harri Heino sai käyttöönsä ensimmäisessä tutkimuksessa osan, toisessa koko rituaalimateriaalin.
Ensimmäinen
tutkimusraportti valmistui 1988. Se käsitteli suomalaisen vapaamuurariuden uskonnollisuutta ja etiikkaa, siis sitä mitä kirjalliset lähteet pitävät sisällään ja lisäksi mitä selvisi hänen Suomen Suurloosin,
perusvapaamuurariuden edustajien kanssa käymien keskustelujen avulla. Toinen tutkimus valmistui 1995 aiheenaan, mitä mieltä vapaamuurarit ovat uskonnollisista ja eettisistä asioista ja miten he suhtautuvat yhteiskuntaan ja kirkkoon.
Ensimmäinen tutkimus osoitti, että suuri osa yleisön vapaamuurariutta koskevista uskomuksista ei pitänyt paikkaansa. Vapaamuurari on esivallalle lojaali kansalainen, veljeysihanne ulottuu
myös veljeskunnan ulkopuolelle, ja toimintaa ei ohjata ulkomaisesta päämajasta käsin. Heino myös toteaa, että vapaamuurarius ei ole jäsenilleen kristinuskon vaihtoehto tai sille kilpaileva uhka. Vapaamuurariuden uskonnollisuus
on pikemmin ihmiskunnan yleisen ja luonnollisen uskonnollisuuden ilmausta, vaikka pääosin perustuukin Raamatun lähteisiin.
Heinon tutkimukset tuottivat sellaisen tärkeän
lopputuloksen, että nyt oli olemassa luotettava ulkopuolisen tekemä selvitys kristillisyyden ja vapaamuurariuden suhteesta. Monet vanhat väärinkäsitykset tulivat kumotuiksi ja kristinuskon ja vapaamuurariuden suhde kirkastui.
Toisessa, empiirisessä tutkimuksessa 1993 teologian tohtori Heino teki kyselyn suomalaisten vapaamuurareiden uskomuksista ja etiikasta. Otos kattoi 848 vapaamuuraria, jotka palauttivat kyselylomakkeen,
joka lähetettiin 1200 vapaamuurarille. Tämä tutkimus osoitti, että vapaamuurarit osoittautuivat kaikilla käytetyillä mittareilla muista suomalaismiehiä uskonnollisemmiksi. Kun suomalaismiehistä 47 % sanoo uskovansa Jumalaan,
vapaamuurareista vastaava prosenttiosuus oli 95 %. Kun vapaamuurareista 86 % arvioi itsensä uskonnolliseksi, suomalaismiehistä keskimäärin vain 39 %.
Heinon mukaan erot eivät
koske pelkästään yleisuskonnollisuutta, vaan myös suhtautumista kristinuskoon ja kirkkoon. Kun vapaamuurareista 60 % sanoi uskovansa nimenomaan kristinuskon opettamaan Jumalaan, suomalaismiesten keskimääräinen prosenttiosuus
oli vain 29 %, alle puolet. Kun 40 vuotta täyttäneistä suomalaismiehistä tutkimusajankohtana, vuonna 1983, 80,7 % kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vapaamuurarikyselyyn vastanneista peräti 97 %.
Vapaamuurarit olivat myös muita suomalaismiehiä aktiivisempia raamatunlukijoita, rukoilijoita sekä kirkossa ja ehtoollisella kävijöitä. Myös usko sielun olemassaoloon, kuolemanjälkeiseen elämään,
ylösnousemukseen ja Jeesukseen Jumalan poikana oli vapaamuurareiden keskuudessa vahvempaa kuin suomalaisilla miehillä yleensä.
Paranormaaleihin ilmiöihin vapaamuurarit suhtautuivat
hieman muita suomalaismiehiä skeptisemmin. Varsinkin ufoihin, horoskooppeihin, noituuteen ja kummituksiin uskovia oli heidän keskuudessaan vähemmän kuin suomalaisten miesten keskuudessa keskimäärin.
Vapaamuurarikyselyyn vastanneista kirkkoon sitoutuneimpia olivat ne, joille vapaamuurarius on erittäin tärkeää, joiden odotuksia vapaamuurarius on vastannut erittäin hyvin ja jotka ovat jäsenenä monissa
lisäastejärjestelmissä. Niille kyselyyn vastanneille, joille vapaamuurarius oli erittäin tärkeää, kaikki kirkkoon kuulumisen syyt osoittautuivat tärkeämmäksi kuin niille, joille vapaamuurarius ei ole tärkeää.
Näin tämä suomalainen tutkimustulos vahvistaa, että ainakin suomalaisessa kontekstissa pitää paikkansa ettei vapaamuurarius ole uskonnon korvike tai vaihtoehto.
Edellä esittämästäni huolimatta edelleen on uskonnollisia tahoja ja henkilöitä, jotka hyökkäävät vapaamuurariutta vastaan uskonnollisin perustein. Ehkä aktiivisimmat
ja voimakkaimmin vapaamuurariutta vastaan argumentoivat uskonnolliset tahot nousevat, ei niinkään perinteisistä kirkkokunnista, vaan vapaista suunnista kuten helluntailaisuudesta, adventisteista ja metodisteista. Miksi?
Sakari Lehmuskallio
Ruusu-Ristin sisäinen koulu pohjaa myös
vapaamuurarirituaaleille. Sen pyrkimys on älyllis-seremonialista (maagista) tietä herättää totuudenetsijässä hänen korkeampi minänsä.
Pekka Ervast,
joka oli jo näkymättömässä maailmassa saanut tutustua mysteereiden salaisuuksiin ja tullut siellä vihityksi kalevalaisiinkiin mysteerioihin, perusti Ruusu-Risti vapaamuurariuden kalevalaishenkiselle pohjalle. Tämä vanhanajan
mysteeriolaitoksiin, joissa ihmiskunnan suuret opettajat ovat vihkimyksensä saaneet, perustuva henkinen opetus poikkeaa olennaisesti nykyisestä miesmuurariudesta. Meillä ei eroitella ihmistä sukupuolensa mukaan, vaan naisetkin yhtälailla
ovat mukana. Muodoiltaan ritualeissa on monia yhtäläisyyksiä, mutta henki ja opetukset poikkeavat olennaisesti miesmuurariudesta.
Vanhan-ajan mysteeriolaitoksiin ei ihmistä
otettu sisään enne koetusta, siksi meilläkin edellytetään, että ihminen on ensin valmis liittymään Ruusu-Risti järjestöön, jonka jälkeen tiettyjen muotojen jälkeen vasta hän voi pyrkiä
looshi-työhön vapaamuurariksi.
Pitkän tien kuljettuani voin sanoa, että tiedän moniakin hyviä teitä, mutta tämä on yksi niitä parhaimpia kasvatusmetodeja
Ihmiseksi kasvamisessa.
Kauno