Toinen ansiotyö Ilmariselle kuuluu:
"Äsken neiti annetahan, tyttö täältä työnnetähän,
kun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan,
tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan periltä;
sata on saanut suistamahan, tullut ei yhtänä takaisin."
Miksi Kalevala käyttää eläimiä vertauksissaan?
Siksi, koska operoimme niissä omaa eläimellistä puoltamme. Mehän olemme kahden luomakunnan "ristivedossa". Olemme eläinkunnasta ihmiskunnaksi kasvamassa ja siitä sitten enkelikunnaksi nousemassa.
Karhulla ja sudella, on kuvattu tunnepuoltamme, joka on ollut hyvän (karhu) ja pahan
(susi) palveluksessa.
Kalevala kehoittaa tuomaan karhun, mutta suistamaan suden.
Vieläkin annamme nallekarhuja lapsille leluiksi, jotka
kasvattavat lapsen tunnepuolta hyvässä. Kalevalassa on 300 synonyymiä
karhulle. Se on ollut Suomen kansan "lempilapsi". Tuonela on astraalitaso, joka on myös tunnemaailman ilmentäjä.
Antoi morsian apua, työnti neito neuvokkia:
"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen!
Teräksestä tehkös suitset, päitset rauasta rakenna
yhellä vesikivellä, kolmen kosken kuohumilla!
Niillä tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan."
Rauta ja teräs kuvaavat Kalevalassa aina ajatusta. Onhan meillä rautainen logiikka ajattelussa. Vesi on tunteen elementti.
Elikä luo
teräksenlujat myönteiset ajatuksen suuren tunteen kuohutessa itsessäsi, joilla
sen tunnekuohun tyynnytät.
"Sata on saanut suistamahan, tullut ei yhtänä takaisin".
Liian heikoilla yrityksillämme on taipumus epäonnistua, sillä hyvätkin (karhu) tunteet meidän tulee itsessämme hallita.
Vastaava ansiotyö tulee Lemminkäiselle:
"Äsken annan tyttäreni sekä nuoren morsiamen,
kun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskean hevosen,
Hiien varsan vaahtileuan Hiien nurmien periltä."
Lemminkäinen ei luota omiin voimiinsa, vaan pyytää luojalta apua.
Niin sanovi Lemminkäinen: "Oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija!
Taivas auoksi avaos, ilma kaikki ikkunoiksi!
Sa'a rautaiset rakehet, laske jäiset jäähyttimet
harjalle hyvän hevosen, Hiien laukin lautasille!"
Tuo Ukko, ylinen luoja, pilven-päällinen jumala,
ilman riehoiksi revitti, taivon kannen kahtaloksi;
satoi hyytä, satoi jäätä, satoi rauaista raetta,
pienemmät hevosen päätä, päätä ihmisen isommat,
harjalle hyvän hevosen, Hiien laukin lautasille.
Anokaa, niin teille annetaan sanoi Jeesuskin aikoinaan.