Essealaisuudessa kristinuskon synty____

Hyvät ystävät. Haluan jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi kirkolta, että joudun tuomaan esille tässä esityksessäni historiallisia tosiasioita, jotka kirkko mielellään soisi unohdettavan. Nimittäin ne hurjat puolet sen lapsuus-, nuoruus- ja miehuusvuosilta. Tiedämmehän kuitenkin kirkonkin vanhemmiten rauhoittuvan ja ehkä viisastuneenkin aivan kuten me ihmisetkin vanhemmiten teemme.

Jo 60 vuotta sitten haluttiin tuoda voimakkaasti esille ne huomattavat eroavaisuudet, jotka ilmenevät sen kristinuskon opetuksissa, joka syntyi Palestiinassa ensimmäisellä vuosisadalla ja toisaalla sen kristinuskon, joka syntyi Roomassa huomattavasti myöhemmin ja joka esti toisinajattelijoiden toiminnan: tuhoamalla heidän kirjansa ja kaikki ne vanhatkin kirjoitukset jotka eivät sopineet tämän uuden kristinuskon opetuksiin.

Nykyajan ihminen tajuaa jo lähihistoriankin opetuksista mistä on kotoisin se inspiraatio joka aikaansaa kirjarovioita ja tiedon väärentämistä ja pimittämistä. Mutta aina kun maailmassa tietoa on vainottu on se väistynyt ja painunut maan alle ja vapaampien tuulien puhaltaessa putkahtanut jälleen päivänvaloon. Näin on käymässä myös alkuperäisen kristinuskon.

Ei ole varmastikaan sattuma, että vasta nyt kirkon menetettyä valta-asemansa nykyajan suurelle uskonnolle tieteelle, paljastuu sananmukaisesti maan alta kirjoituksia, jotka ovat lähes 2000 vuotta olleet siellä vainoojiaan paossa.

Vuonna 1945 kun Hiroshimassa ja Nagasakissa jyrähtivät ensimmäiset atomipommit hirvittävine seuraamuksineen, pamahti Egyptissä Nag Hammadissa samana vuonna ja pari vuotta myöhemmin Qumranissa Kuolleen meren rannalla henkiset vastapommit.

Tuntuu kuin ihmiskuntaa auttavat voimat olisivat puuttuneet peliin ja sanoneet että nyt stop tykkänään, nyt on aika suunnan muuttua, nyt tarvitsee ihmiskunta henkisempää ajateltavaa.

Mitä nämä vastapommit olivat ja mitä ne aikaansaivat? Egyptistä Nag Hammadista löytyi Gnostilaisten kirjoja jotka olivat kätketty hiekkaan 300 luvulla turvaan vainoojien vuoksi. Näitä kirjoja löytyi 52 kpl. joista 44 oli ennestään tuntemattomia. Näistä mainittakoon mm Tuomaan evankeliumi jossa on 114 Jeesuksen sanontaa joista noin puolet on sellaisia joita ei ole neljässä tunnetussa evankeliumissa.

Sieltä löytyi myös  Pistis-Sofia kirja joka jo ennestään oli tunnettu mutta sai näin vahvistuksen aitoudestaan. Siinähän mm eräs opetuslapsi kysyy Jeesukselta aikakausien täyttymyksestä, tarkoittaen ilmeisesti  kalojen aikakauden päättymistä ja vesimiehen alkamista. Jeesus vastaa näi: "Noina aikoina usko ja mysteeriot yhä enemmän paljastuvat ja monet sielut tulevat ruumiiden  vaihdosten  (jälleensyntymien) kierroksessa takaisin maailmaan ja takaisin tulee joitakuita jotka näihin aikoihin minua ja opetuksiani ovat kuunnelleet".

Näiden kirjojen julkaisemista pyrittiin kaikin tavoin jarruttamaan. Olihan kirkko jo 1500 vuotta aikaisemmin tuhonnut ja polttanut kerettiläisinä kaikki Gnostilaiset kirjoitukset. Ne tuhottiin silloin niin täysin ettei gnostilaisuudesta jäänyt muuta kirjoitettua tietoa kuin heitä parjaavat kirjoitukset, joista huomattavin on Ireneuksen jo vuonna 185 julkaisema kirja nimeltään: "Niin sanottu Gnosis paljastettuna ja ulosheitettynä".

Taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Qumranista Kuolleen meren rantamilta löytyi katkelmia tai kokonaisia kirjakääröjä yli 400 kpl. jotka tiedetään ne sinne essealais-veljeskunnan kätkeneen ensimmäisellä vuosisadalla myös vainoojiltaan turvaan.

Roomalaisten kymmenes legioona hävitti heidän luostarinsa ja ilmeisesti koko veljeskunnan koska näitä kääröjä ei kukaan tullut myöhemmin noutamaan.

Tärkeimmät kirjalöydöt tehtiin viidestä luolasta, jotka olivat luostarin läheisyydessä. Kaikista vanhan testamentin kirjoista löytyi osia. Vanhimmat Heprean kielellä säilyneet vanhan testamentin kirjoitukset olivat tätä löytöä enne 900 luvulta, joten niitä voitiin verrata nyt tuhat vuotta vanhempiin teksteihin.

Ja onkin voitu todeta kopioijien vanhan testamentin osalta tehneen verraten täsmällistä työtä. Lisäksi löytyi Qumranista vanhan testamentin selityksiä, veljeskunnan ohjesäännöt, hymnejä sekä sodankäynnin käsikirja, joka lienee allegorinen kuvaus valon ja pimeyden voimien taistelusta. Tutkijat ovat todenneet Eenokin kirjojen, joita löytyi luola neljästä kahdeksan kappaletta olleen Qumranin asukkaille erittäin keskeisiä.

Nämä kirja ovat vieläkin kristikunnan kauhistus ja kirkko hävitti ne niin täysin ettei niiden sisällöstä ollut länsimailla mitään tietoa kuin vasta 1800 luvulla jolloin Egyptistä Kopteilta löytyi kolme kirjaa. Eenok tai niin kuin vanhassa testamentissa sanotaan Hanok merkitsi vihittyä. Essealaiset odottivat Messiaan tuloa eli voidellun kuninkaan, oikeamielisyyden opettajan ilmestymistä ja tutkijat olettavat että Hanokin odotettiin jälleensyntyvän Messiaana.

Ranskalainen tutkija Dupont-Sommer, joka luopui papinvirastaan voidakseen vapaasti ilman painostusta jatkaa tutkimuksiaan kirjoittaa seuraavaa: "Galilealainen mestari Jeesus Kristus sellaisena kuin hänet esitetään Uudentestamentin kirjoituksissa, näyttää olevan aivan hämmästyttävässä määrin esealaisten oikeamielisyyden opettajan jälleensyntymä.

 Kuten tämä, hänkin saarnasi katumusta, köyhyyttä, nöyryyttä, lähimmäisenrakkautta ja puhtautta. Niin kuin essealaisten opettaja Jeesuskin määräsi noudatettavaksi koko Mooseksen lakia, mutta täytettynä hänen omilla näkemyksillään.

Molemmat olivat Jumalan valittuja ja messiaita, koko maailman messiasvapahtajia. Kuten oikeamielisyyden opettaja samoin Jeesustakin vainosivat papit, saddukealaisten  puolue. Kuten edellinen, Jeesuskin tuomittiin ja surmattiin. Kuten hän Jeesuskin uhkasi häviöllä Jerusalemia. Molemmat perustivat seurakunnan, jonka jäsenet odottivat hartaasti opettajansa palaavan kunniassa. Kristillisessä kirkossa aivan kuten essealaisessa seurakunnassa olennaisin seremonia oli pyhä ehtoollinen, jonka toimittajat olivat pappeja ja joihin Messias salaperäisellä tavalla otti osaa". Näin siis Sommer.

Vuonna 1951 Hopkinsin yliopiston professori Albright näki täysin uuden tiedon avautuvan näistä tekstilöydöistä ja niiden mullistavan täysin nykyisen käsityksemme kristinuskon alkuajoista. Koska häntä pidettiin aikansa huomattavimpana raamatun tutkia-argeologina niin herrat teologian tohtorit eivät syyttä tulleet levottomiksi.

Uuno Pore mainitsee, että UT:n tutkijat, jotka Edmund Wilsonin mukaan melkeinpä poikkeuksetta ovat suorastaan koettaneet vastustaa näiden kirjoitusten tutkimista, peläten että Jeesuksen ainutlaatuisuus joutuu kyseenalaiseksi kun kristinuskon sekä eetillinen, moraalinen puoli, että myös mystiikka voidaan näin selittää aivan luonnollisella tavalla tarvitsematta turvautua mihinkään Jumalan suorittamaan poikkeukselliseen tekoon ihmiskunnan lunastamiseksi.

Sven Krohnin herätysyrityksiä lukuun ottamatta näyttää ainakin täällä Suomessa että pöly on jälleen laskeutunut ja kirkko voi huokaista helpotuksesta ja jatkaa vuosituhantista untaan.

Maailmalla ne kuitenkin ovat herättäneet suurta huomiota ja muokanneet maaperää uudelle uskonpuhdistukselle. Jo 10 ensimmäisen vuoden aikana ilmestyi maailmalla 1500 kirjaa ja kirjoitusta jotka käsittelivät näitä Essealaisia ja Gnostilaisia tekstejä. Suurin osa tosin teologian tohtoreiden kyhäyksiä, joissa pyrittiin vähättelemään ja selittämään ne uskovaisille parhain päin ja ilmeisesti siinä onnistuenkin.

Mutta kirkonopin kahleista vapaille tutkijoille ja totuudenetsijöille ne ovat kuitenkin paljastaneet ja vahvistaneet arvokasta historiallista tietoa alkukristillisyydestä ja kristinuskon syntyvaiheista.

Keitä ja minkälainen veljeskunta nämä essealaiset sitten olivat, jotka vielä 2000 vuoden jälkeen saivat häirittyä teologien yöunia enemmän kuin Hiroshiman pommit. Kirkon raamatussa ei heitä sanallakaan mainita vaikka he olivat huomattava uskonlahko Jeesuksen aikana, niin löytyy heistä paljon historiallista tietoa Jeesuksen aikalaisten kirjoittamaa.

Juutalainen historioitsija Josefus antaa heistä varsin seikkaperäisen kuvauksen myöntäen itsekin kuuluneensa jonkin aikaa tähän veljeskuntaan, jolla oli yhtäläisyyksiä pythagoralaisten kanssa. Hän kertoo että enimmin vaikutti ulkopuoliseen tarkkailijaan heidän erinomainen organisaationsa ja täydellinen asketisminsa. Kylissä ja kaupungeissa he tavallisesti asettuivat asumaan yhteisen rakennuksen ympärille, missä he suorittivat uskonnolliset seremoniansa.

Eräs näistä oli yhteinen ateria eli pyhä ehtoollinen. Mitään sellaista kuin yksityisomaisuus ei ollut. Ansiot menivät yhteiseen kassaan. He halveksivat maallista rikkautta eikä kukaan ostanut tai myynyt mitään. Jokainen antoi vapaasti pois mitä hänellä oli yli oman tarpeen ja toisaalta sai mitä tarvitsi elämänsä ylläpitämiseksi.

He omistivat Palestiinassa monella paikkakunnalla asuntoja, joissa lahkon jäsenet otettiin vastaan ja varustettiin välttämättömillä tarvikkeilla. Oli käytännöllisiä ja teoreettisia jäseniä. Edelliset omistautuivat laupeudentöihin, jälkimmäiset elivät yksin jatkuvassa "sisäisessä katselemisessa".

Sen, joka tahtoi liittyä heihin, oli oltava vuosi noviisina. Sitten hän sai joitakin symbolisia lahjoja: nahkaesiliinan ja muurauskauhan. Tämän koeajan loputtua altistettiin hänen luonteensa vielä joihinkin kokeisiin kahden vuoden aikana. Täysi jäsenyys saavutettiin vasta tämän toisen periodin loputtua. Näin siis Josefus.

Filosofi Filon mukaan essealaisten päätarkoitus oli tulkita oikein vanhoja juutalaisia kirjoituksia, joita kaikkia he pitivät Jumalan tahdon ilmauksina ja koettivat jokapäiväisessä elämässään tarkkaan noudattaa niiden määräyksiä, tulkittuina kuitenkin syvällisemmin kuin mitä kirjain edellytti ja miten ne yleensä ymmärrettiin.

Rudolf Steiner mainitsee, että tämä lahko vaati jäseniltään sellaista elämää, että se herätti sielussa korkeamman Minän ja näin sai aikaan ihmisen uudestisyntymisen.

Essealaiset pitivät itseään valittuina, jotka olivat tehneet uuden liiton Jumalan kanssa erämaassa. He nimittivät itseään myös valaistuiksi, opettaen, että ihminen pääsee osalliseksi tästä valaistuksesta harjoittamalla itse ja omakohtaisesti sitä arvostelukykyä ja järkeä, jonka Jumala on luomishetkellä asettanut jokaiseen elävään olentoon.

Kun ihminen ottaa vaarin tästä Jumalan lahjasta ja sitä viljelee, hän nousee pois kuoleman alaisesta maailmasta ja saavuttaa yhteyden ikuiseen kosmiseen elämään, sen voimiin ja Taivasten Valtakunnan kuolemattomiin olentoihin eli ns. "Pyhiin", jotka aina ja ikuisesti ovat välittömässä yhteydessä Jumalan kanssa. - Tämä "Unio mystica" - mystinen yhtyminen Jumalaan oli essealaisten ihanne ja sen he väittivät saavuttaneensa.

Essealaiset kutsuivat itseään Zadokin pojiksi ja kutsuivat tai käyttivät veljeskunnastaan nimeä "edah" jonka myös Palestiinan ensimmäiset kristityt ottivat merkitsemään omaa kirkkoaan.

Rosenkreuzilainen perimätieto pitää varmana, että alkuperäinen termi esse viittaa salaiseen veljeskuntaan ja että essealainen yhteisö oli yksi haarautuma suuresta Valkoisesta Veljeskunnasta, jonka Egyptin hallitsijat perustivat jo ennen faarao Amenhotep neljättä eli Ekhnatonia.

Ei tiedetä kuka faarao sen aikanaan perusti. Ekhnatonin tiedetään olleen suuri uudistaja. Hän laati uudistetut säännöt ja määräykset tuolle maailman laajuiselle järjestölle, joka oli kehittynyt muinaisaikojen valaistujen veljeskunnasta.

Essealaisten veljeskunta oli suljettu, ulkopuolisilta salattu, varmaankin mysteeriolaitos, jonka sisäistä syvällistä tietoa ei voi olla kirjoitettuna, ja jos jotain salatumpaa olisikin ollut, olisi ne uhan tullen ensimmäisiksi hävitetty. Siksi ulkopuolinen voi saada vain kalpean kuvan heistä niiden kirjoitusten perusteella mitä on paljastunut. Mutta nekin jo todistavat, että Qumranin luostaria voidaan pitää kristinuskon kehtona, josta käsin oli luotu jo maaperää monille niille elämänopeille joita Jeesuskin julisti.

Sen kristinuskon joka levisi länsimaille ja jota meidän kirkkomme edustaa, sen varsinainen kehto on Roomassa. Siellä muotoutuivat ne opit joilla voitiin hallita ihmisiä ja vainota ja surmata toisinajattelevia kristittyjä.

Miten tämä essealainen vaikutus sitten näkyy kristinuskossa?   H.P.Blavatsky kertoo Iisiksessä jo 1800 luvun lopulla että sekä Jeesus että Johannes Kastaja olivat vihitty essealaisten mysteereihin, sillä sekä heidän elämänsä että puheensa olivat selvästi essealaisia. Sekä Johanneksella että Jeesuksella sanotaan olleen pitkän tukan, mitä suurin osa juutalaisia piti häpeänä miehelle.

Jeesuksella oli lisäksi pitkä vaate ilman saumoja ja hyvin valkoinen niin kuin lumi. Ja valkoinen vaate ilman saumoja Josefuksen mukaan oli juuri essealaisten vaateparsi. Kun olin käymässä Egyptissä ja meillä oli egyptologi Holthoijer oppaana, niin pääsimme paikkoihin joihin ei turisteja päästetty, niin näimme vanhoja rituaalivaatteita joissa oli myös tällainen valkea vaate kuten essealaisilla ilman saumoja. Se lienee perua Egyptiläisistä vanhoista mysteereistä asti....Sekä Jeesus että Johannes saarnasivat silloisen aikakauden päättymistä ja uuden alkamista - ei siis maailman loppua - mikä todistaa heidän olleen perillä salaisista maailmankausia koskevista laskelmista jotka olivat ennen kaikkea essealais-yhdyskuntien päämiesten tiedossa. Näin siis HPB.

Talmud on kirja joka sisältää juutalaisten perimätietoa. Siellä mainitaan että Jeesuksen äiti ja hänen miehensä Josef kuuluivat essealaisten lahkoon. Ja kerrotaan myös että he lähettivät Jeesus-poikasen jo nuorena essealaisveljien luostarikouluun. Essealaisveljet taas vuorostaan lähettivät lahjakkaan oppilaansa muutaman vuoden kuluttua Egyptiin korkeampaa opetusta saamaan.

Edgar Caycen mukaan Jeesusta opetti kahteentoista ikävuoteen saakka Judy niminen essealainen ylin opettaja, joka tahtoi, että hänen etevä oppilaansa lähtisi Egyptiin opiskelemaan sen ajan tietäjien johdolla. Egyptiin olivat kerääntyneet oppineet ja tiedonhaluiset kaikista sen ajan sivistysmaista. Siellähän oli aikoinaan Mooseskin vihitty korkeimpaan mysteerioviisauteen.

Mikään ei synny tyhjästä. Jotta Jeesuksen työ oli mahdollista oli sen eteen paljon valmistustyötä tehty. Jeesuksessa kumuloitui koko sen ajan henkinen viisaus. Siksi on nähtävissä selvät yhtäläisyydet essealaisten opetusten ja Jeesuksen, Johanneksen sekä heidän opetustensa kuin myös Paavalin opetusten välillä.

Koska essealaisia ei mainita Uudessa Testamentissa voidaan olettaa, että kirjoittajat itse olivat essealaisia. Varsinkin Johanneksen evankeliumin koko ajatustapa ja kirjoitustyyli on aivan silmiinpistävän samanlainen kuin Qumranin teksteissä, niin että monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Johanneksen evankeliumin kirjoittajan on täytynyt itse olla Qumranin luostarin jäsen, tai että ainakin hän on saanut tietonsa Johannes Kastajan opetuslapsilta.

Johanneksen evankeliumissa puhutaan valosta ja pimeydestä, totuuden hengestä, elämän valosta, pimeydessä vaeltamisesta, valon lapsista ja ikuisesta elämästä. Nämä kaikki sanonnat esiintyvät essealaisten ohjesäännöissä, jopa evankeliumin alkusanatkin Logoksesta näin: "Ja hänen tietonsa kautta on kaikki syntynyt, ja ilman häntä ei mitään ole tehty".  Johanneksen evankeliumin alkuhan on: "Alussa oli sana (eli Logos) ja Sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala". Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on.

Tutkijat ovat myös sanoneet että jos Efesolais-kirjeestä ja Pietarin 1 kirjeestä jätettäisiin pois sana Kristus, niin voitaisiin niitä pitää ilman muuta essealaisten kirjoittamina, niin elävänä on niissä Kuolleen meren tekstien tuntu.

Essealaiset kutsuivat itseään valituiksi tai Jumalan valitsemiksi. Tuo sana valittu esiintyy toistuvasti  Uudessa Testamentissa tosi kristittyjä merkitsevänä. Essealaiset nimittivät Jumalan totuutta valoksi. Mm. Jeesus sanoi itsestään: "Minä olen maailman valo".

Yhdyskunnan jäsenet  sanoivat itseään valon pojiksi. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: uskokaa valoon, että tulisitte valon pojiksi. Ohjesääntö kuvaa laajasti kahta tietä, hyvän ja pahan, valon ja pimeyden tietä. Jeesus puhuu kadotuksen avarasta portista ja leveästä tiestä ja elämän ahtaasta portista ja kaidasta tiestä. Uusi testamentti lupaa elämän kruunun niille jotka kestävät kokeen aivan essealaisten ohjesäännön mukaisesti, jossa puhutaan kokeesta ja kuinka uskolliset tulevat saamaan kunnian kruunun eli diadeemin ja kauneuden kaavun.

Essealaiset kirjoitukset korostavat ankaraa puhtauden ihannetta, niin ankaraa, että tuomitaan jopa himokkaat katseet, mikä selvästi tuo mieleen Jeesuksen käskyn: "Älä katso naista himoiten". Essealaiset halveksivat rikkautta ja nimittivät veljeskuntaansa  köyhien seurakunnaksi. Samaa korosti Jeesus: "Autuaita köyhät". Essealaiset rukoillessaan etsivät yksinäisyyttä. Jeesus opetti: "Kun rukoilet astu kammioosi ja rukoile Isää, joka on salassa".

Essealaisten lupaus on Josefuksen mukaan lujempi kuin vala. He karttavat valan vannomista. Heidän viisautensa omaksuneena Jeesus nimen omaan opettaa: "Älkää ensinkään vannoko". Puhuessaan Jeesus käytti runsaasti vertauksia ja symboleja, mikä oli nimenomaan essealainen tapa, jopa siinä määrin vain heille ominainen, etteivät kaupungeissa asuvat galilealaiset aina helposti ymmärtäneet  hänen kielenkäyttöään. Essealaisille merkitsi fyysinen sukulaisuus vähän. Jeesus sanoi: "Joka tekee minun Jumalani tahdon, hänestä tulee veljeni ja sisareni ja äitini.

Tätä luetteloa voitaisiin jatkaa pitkäänkin mutta ehkä jo edellä sanotusta selviää että on syytä otaksua Jeesuksen kuuluneen veljeskuntaan. Mutta löytyy eräs seikka jonka Mary Karadja on tuonut esiin ja joka muuttaa pelkän otaksumat melko varmoiksi ja tämä on Jeesuksen puhe Nathanalille: "Totisesti minä näin sinut viikunapuun alla" ja Nathanaelin vastaus: "Rabbi, sinä olet Jumalan poika". Viini- ja viikunapuu olivat Egyptiläisiä symboleja käsitteille Herramme ja Rouvamme.

 Nämä kaksi puuta mainitaan tavan takaa Kuolleitten Kirjassa, siinä käsikirjassa jota käytettiin suuressa vihkimyksessä. Viinipuu vastasi suuren pyramidin kuninkaanhuonetta ja tarkoitti vihkimystä suurempiin mysteereihin. Viikunapuu vastasi kuningattaren huonetta ja tarkoitti vihkimystä pienempiin mysteereihin.

Lukuun ottamatta  korkeampiin asteisiin vihittyjä kukaan muu ei tiennyt neofyytin (vastavihityn) henkilöllisyyttä, nimeä. Kun Jeesus sanoi Nathanaelille: minä näin sinut viikunapuun alla, ilmaisi hän henkilöllisyytensä sen järjestön korkeampana vihittynä mihin he molemmat kuuluivat. Nathanael vastasi heti: Sinä olet Jumalan poika, jolla nimellä kutsuttiin korkeampia vihittyjä.

Olisikin muuten aivan uskomatonta, että hurskas Nathanael olisi nimittänyt Jumalan Pojan pyhällä nimellä jotakin muukalaista, joka oli ainoastaan antanut tälle näytteen selvänäkökyvystään , mitä siihen aikaan esiintyi hyvin usein. Tämän perusteella selviää myös viikunapuun  kiroaminen, siinä kun ei ollut hedelmää, mikä kertomus on saattanut hämmennyksiin niin monta kristittyä.

Lempeä kärsivällinen Jeesus ei olisi koskaan moittinut jotain fyysistä puuta siitä, ettei siinä ollut hedelmiä vääränä vuodenaikana. Mutta essealaisten veljeskunnan jäsen, jossa kuolematon hedelmä ei kehittynyt, mistä Fiilo kertoo, oli tuomittu leikattavaksi pois ja kuihtumaan.

Vertauksessa hedelmättömästä viikunapuusta sanotaan myöskin, että omistaja etsi siitä hedelmää kolmena vuonna eikä löytänyt mitään. Neofyytit vihittiin pienempiin mysteereihin vasta kolmen vuoden noviisiajan jälkeen. Elleivät he näiden kolmen koevuoden jälkeen kantaneet hedelmää, erotettiin heidät seurasta ja siten tuomittiin henkisesti kuihtumaan.

Eräässä toisessa vertauksessa sanoi Jeesus, että Jumalan Valtakunta olisi lähellä silloin, kun viikunapuu puhkeaa lehtiin. Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu silloin kun Hän syntyy uudestaan puhtaaseen sydämeen. Kun inhimillinen sielu on jalostettu, silloin viikunapuu puhkeaa lehtiin.

Iso Raamatun tietosanakirja, joka on teologien toimittama ja edustaa heidän parasta tietämystään sanovat näistä essealaisten teksteistä mm. seuraavaa: On aivan  perusteettomasti väitetty, että Qumranin kirjallisuutta on pidettävä eräänlaisena Uuden Testamentin esiasteena. Ei ole pienintäkään viittausta siihen, että kristillinen seurakunta olisi syntynyt tai kehittynyt näistä erityisistä hurskauden piireistä.

Olen kai jo tarpeeksi väsyttänyt teitä lukemalla kuollutta kirjoitusta joka tänään tulee ja huomenna tuleen heitetään. Jeesus nuhtelee opetuslapsia kun he vetoavat kuolleisiin profeettoihin ja kirjoituksiin, eivätkä ota vaarin elävän opetuksista. Liekö sama opettaja, joka essealaisten rauhanevankeliumissa opetti näin: Älkää etsikö lakia kirjoituksista, sillä laki on elämä, kun taas kirjoitus on kuollut. Totisesti minä sanon teille, Mooses ei saanut lakeja Jumalalta kirjoitettuna, vaan elävän sanan kautta.

Kaikessa elävässä on laki kirjoitettuna. Te löydätte sen ruohosta, puusta, joesta, taivaan linnuista, meren kaloista, kuitenkin etsikää sitä pääasiassa itsestänne. Sillä totisesti minä sanon teille, kaikki elollinen on lähempänä Jumalaa kuin kirjoitus, joka on vailla elämää. Jumala ei kirjoittanut lakeja kirjan sivuille vaan teidän sydämiinne ja teidän henkeenne. Mutta te suljette silmänne ettette näkisi, tukitte korvanne ettette kuulisi. Miksi ette kuule Jumalan sanoja, jotka ovat kirjoitettu hänen töihinsä. Ja miksi te tutkitte kuolleita kirjoituksia jotka ovat peräisin ihmisten kädestä?

Teitä ei hyödytä yhtään kuolleiden kirjoitusten miettiminen jos te teoissanne ja teoillanne kiellätte Hänet, joka teille kirjoitukset antoi. Ihmisten keskuudessa ei tule olemaan rauhaa ennen kuin maa on veljeyden puutarha. Sillä kuinka voi olla rauha, jos jokainen ihminen seuraa omaa päämääräänsä ja myy sielunsa orjuuteen.

Sinä valon lapsi, yhdisty veljesi kanssa ja sitten lähde ulos opettamaan lain tietä niille, jotka haluavat kuulla. Se joka löysi rauhan veljeydestä ihmisten kanssa, se on tehnyt itsensä Jumalan apulaiseksi.  Näin puhui essealainen.