Hierarkiasta
Todelliset henkiset järjestöt ovat rakennetut hierarkkiselle perustalle.
Mitä
se tarkoittaa?
Se tarkoittaa ulkonaisesti katsoen mm. sitä, että jäsenistö ei valitse johtajiaan, niin kuin tapahtuu demokratiassa, vaan hallinto täydentää itse
itsensä.
Tämmöinen menettelyhän tuntuu nykyajan demokratiaan tottuneesta ihmisestä jo hieman arveluttavalta, sillä juuri tällaisesta yksin tai harvainvallasta
olemme ihmiskunnassa parhaillaan pääsemässä, ja pyrkimässä kohti demokratian vapautta ja tasa-arvoa.
Miksi ei siis henkisissä järjestöissä
toteuteta demokratiaa? Eivätkö ne elä ajan hermolla? Vastaisin tähän, että ne elävt kyllä ajan, mutta samalla myös ikuisuuden hermolla.
Mysteerio-opistoissa on aina vallinnut, ja tulee aina vallitsemaan, hierarkkinen muoto, koska ne perustuvat kosmiseen järjestykseen, kosmiseen hierarkiaan, jota kohti ihmiskuntakin on kehittymässä, ja jonka vaikutuksen ja johdon alainen
se nytkin tietämättään on.
Demokratia on vain välivaihe, kuin työväline, ihmiskunnan vapautuessa alemman luontonsa diktatuurista. Demokratia pyrkii
tasa-arvoon lain ja oikeudenmukaisuuteen, ja on aivan kuin ulkoinen vaatimus ihmiskunnassa .
Hierarkia taas pyrkii totuudenmukaisuuteen, ja on enemmän sisäinen vaatimus.
Niissä on vähän sama suhde kuin Mooseksen ja Jeesuksen käskyillä.
Jeesushan menee syvemmälle, aina syihin asti, mistä epäoikeudenmukaisuus, väärät
teot ja laittomuudet lähtevät.
Ei hän tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään. Ja kuka pystyy paremmin täyttämään, kuin
hän joka ymmärtää lain hengen.
Jeesushan rikkoi juutalaisten ulkoisia lakeja, mm. sapatin lakia vastaan, sillä hän näki sen vinoutuneisuuden johon
lain ymmärtämättömyys ja kirjaimellinen tulkinta olivat johtaneet.
Ehkä meidän yhteiskunnassamme on oltu menossa toiseen äärilaitaan, poistamassa
lailla tällainen yhteinen sapatin vietto mammonan pyrkimyksiä haittaavana.
Juutalaiset olisivat halunneet kivittää Jeesuksen lain rikkomisesta, sillä niin kauan
kun me kuljemme sokeana ulkoisen lain tietä meitä hallitsee tuomion henki, ja niin kauan kun me vielä tuomitsemme sen, minkä pahana näemme, emmekä sitä ymmärrä, hallitsee tämä paha meitä vielä.
Essealaiset jo sanoivat, että älä käytä lakia veljeäsi vastaan.
Me törmäilemme niin kauan meitä
rajoittaviin lakeihin kunnes pääsemme sopusointuun elämän lakien hengen kanssa, josta käsin Jeesuskin asioita katseli.
Todellinen kristinusko, ja siten myös
henkinen elämä alkavat pahan vastustamattomuudesta, ja oikeuksista luopumisella.
Tämä luopuminen antoi alkuseurakunnallekin sen voiman minkä edessä vallanpitäjät
olivat neuvottomia.
Vanhan liiton juutalaisuus, johon meidän kirkkomme ja yhteiskuntamme pohjaavat, vetoavat vielä oikeuteen ja lakisiteisyyteen, minkä johdosta paha
on jokapäiväinen vastustaja kuin myös kouluttaja.
Omistamisen, oikeuden vaatimus, vielä kauimmin totuudenetsijänkin tajuntaa pihdeissään pitää,
sillä kaiken jonka luulemme omistavamme, se omistaakin vielä meidät.
Demokraattinen, oikeuden, lakisiteisyyden ja omistamisen vaatimus sitoo tajuntamme siten vielä
voimakkaasti mammonan maailmaan, ja sen kovaan kantapääkouluun.
Oikeuksista luopuminen on tie vapauteen, tasa-arvoon ja veljeyteen, jota eivät Ranskan vallankumousjohtajat
täysin ymmärtäneet, vaan sortuivat väkivaltaan.
Tietosanakirja sanoo hierarkian olevan pappisvaltaa. Näin se voidaan ymmärtää silloin
jos kyse on todellisesta pappeudesta, eli tietäjän ohjauksesta.
Muutenhan pappisvalta on vain eri asteista henkistä diktatuuria.
Mutta puhutaan myös enkelihierarkioista, jolloin olemme tekemisissä jo todellisten hierarkioiden kanssa.
Niissä ehkä olennaisin piirre
on vastuun ottaminen kehittyvää elämää auttamalla ja palvelemalla. Ne eivät ehdollista hyvyyttään, niin kuin me ihmiset vielä, vaan ne ovat täysin itsekkäistä pyrkimyksistä vapaita, sillä
he toteuttavat kosmisen järjestyksen jumalaista suunnitelmaa ja -tahtoa.
Ihmisen tehtävä on tuoda taivasten valtakunta, ja sen myötä kosminen hierarkia
maan päälle, ja ihminen voi sen vain tehdä. Mutta monet enkelikunnat ovat meitä siinä tehtävässä auttamassa, tietämättämme.
Tämä näkymättömyys auttamisessa ja palvelemisessa onkin hierarkialle ominaista. Me huomaamme vasta kun johdossa ollut Leo onkin poissa, ettei kaikki sujukaan enää niin kuin oli totuttu
odottamaan.
Todellinen hierarkia ei siten olekkaan vallan käyttöä, vaan näkymätöntä palvelemista ja vastuun ottamista niistä tehtävistä
johonka elämän korkeammat hierarkiat meidät asettavat.
Jos olette uskollisia vähässä, panen minä teidät paljon haltioiksi, sanoo elämä.
Ihmiselle joka ei vielä ymmärrä ja näe suurempia kokonaisuuksia ja elämän tarkoituksia, joita esimerkiksi karman herrat joutuvat ottamaan huomioon, sen toimet saattavat näyttäytyä
joskus myös epäoikeudenmukaisilta.
Enkeli saattaa jopa väkivaltaisesti tyrkätä ihmisen pois auton alta, tai sitten auton alle, mikä teko hänelle ei
ole hyvä eikä paha, vaan välttämättömyys joka on meidän kohtalossamme.
Hyvä ja paha ovat vain kuin malka meidän silmässämme, joka
estää meitä vielä tarkoituksenmukaisuutta ja totuutta näkemästä.
Enkelihierarkiat vaikuttavat monella tavoin meidän elämässämme.
He jopa vaikuttavat eri aikakausien laatuun.
Yksi seitsemästä pääenkelistä, Rafael, joka kuvataan oikeuden vaaka kädessään, ja jonka
vaikutuskausi alkoi noin 400 vuotta sitten, aikaansai demokratian synnyn ihmiskunnassa.
Vesimieskauden alusta eli tämän vuosisadan ajan on jo vaikuttanut enkeli Mikael. Hänet
taiteilijat kuvaavat syöksemässä hevosen selässä istuen peitsensä lohikäärmeeseen.
Hän inspiroi ihmiskuntaa voittamaan alemman eläimellisen
luontonsa. Ei siis enää taistelemaan ulkoista pahaa vastaan, minkä Rafaelin inspiraatio aikaansai, vaan kohdistamaan huomio itse pahan alkujuureen, alempaan luontoomme.
Tämä
vaikutus inspiroi ihmiskuntaa lähimmän parinsadan vuoden aikana.
Nyt maan päälle voi inkarnoitua paljon vanhoja sieluja, joille tämä ajan laatu on otollinen.
Se mahdollistaa myös korkean henkisen opettajan inkarnoitumis