Kielemme on ki 'elin, jonka ki-voimalla voimme luodan hyvää tai pahaa.
Suomen kieli Suomalaisen henkisyyden ilmaisijana.
Tuolta se jo tulla kerrii, sanoi
ukko kun näki eukkonsa polkevan pyörällä kotiin päin.
Kotiin;
niin, silloin kun vielä asuttiin monessa kodassa suvuittain
ja heimoittain, todella tultiin kotiin.
Nykyään olemme jo niin itsenäistyneitä,
että heimolla on merkitystä vain miehen nimenä. Mutta ennen ei kysytty nimeä,
kun tavattiin vieras, vaan kysyttiin mitä olet sukuasi kuta heimoasi.
Ihmisellä
oli arvoa yksilönä vain sen perusteella, että hän kuului tunnettuun sukuun tai
heimoon. Murre paljasti kyllä monasti ihmisen syntyperän.
Vasta nyt meidän
aikanamme on siinä suhteessa tapahtunut suuri muutos, ja olemme menettämässä
myös kielellistä ilmaisurikkauttamme.
Mutta ei hätää, sillä meillä on paljon
oppimista vielä Suomen kielessä. Se on hyvin mystinen kieli, jonka viisautta me
nykysuomalaiset emme ehkä enää, tai vielä ymmärrä, samoin kuin emme ymmärrä
Kalevalaakaan.
Se tuntuu meistä pelkältä virsukulttuurilta. Kuitenkin Kalevala
on viisas ja kokonaisvaltainen kuvaus ihmisen henkisestä kehitystiestä, joka
aukeaa syvällisemmin vain henkisen tiedon, aikain viisauden ja jumalaisen
järjen, pyhän hengen eli Pohjanneitomme avulla.
Jukka Kuoppamäkikin sanoo
Kalevala-laulussaan: ”Se on kirja viisauden, salatun totuuden. Perinnöksi me
saimme sen, se on lahja Demiurgien (luoja jumalien). Ja siitä tiedon eläväksi
saa, vasta kun sitä noudattaa.”
Siksi materialistinen tieteellinen Kalevala-tutkimuksemme
ei ole Kalevalan mahtavuutta voinut vielä löytää. Kalevala pysyy suljettuna
kirjana materialisteille ja uskovaisille, sillä se edustaa vapauttavaa henkisen
tiedon tietä, jonka opetuksia tulee ennakkoluulottomasti lähteä itse astumaan.
Silloin aukeaa muidenkin pyhien kirjojen opetukset ja ymmärrämme mitä Jeesuskin
vuorisaarnassaan tahtoi meille opettaa.
Olen’naista sanoi mies kuultuaan oikean aivopuliskonsa
naisellisuudesta.
Meitä miehiä ainakin ihmetyttää
miksi
kokonaisvaltainen on
naisvaltainen? Miksi kokonainen on nainen. Miksi tämänkin artikkelin
lukijakunta on naisvaltaista.
Ehkäpä se johtuu siitä, että kun miesten
ajattelua ohjaa vasen aivopuolisko eli rationaalinen äly,
joka etsii uskollekin järkevää perustaa, niin
naisten ajattelua ohjaa enemmän oikea aivopuolisko, jonka kautta sisätajuntamme
intuitio toimii.
Sen kautta Yliminämme, Kalevalaisittain
Pohjanneitomme, koettaa omanatuntona meitä ohjata henkisiin harrastuksiin.
Meillähän on kaksi omaatuntoa. On sielullinen ja henkinen.
Sielullinen on se
joka on venyvä ja moraalinen, etten sanoisi miehinen. Pohjanneito taas on henkinen
omatunto joka auttaa meitä ymmärtämään elämän eettisiä lainalaisuuksia.
Nainen
tietämättäänkin on enemmän kuin mies sen vaikutuksen alainen. Tietäjät ovat
sanoneetkin, että siinä on kansakunnan pelastus kun nainen astuu johtotehtäviin,
eivätkä he yksin näe sitä sukupuolikysymyksenä, vaan mieskin jossa nainen eli
intuitio on jo tasapainottamassa miehistä älyä.
Tietäjät ovat myös sanoneet, että
Suomi tulee olemaan Euroopan omanatuntona. Kartallahan tämä pohjanneitomme jo kädellään
vilkuttaa Euroopan kansoille, että kuuntelisivat tämän Pohjanneitonsa, omantuntonsa
ääntä.
Saksalainen filosofi Rudolf Steiner sanoi jo aikoinaan, että tuleva eurooppalainen
kulttuuri tulee olemaan Kalevalainen. Mikä tarkoittanee Kalevalaisen henkisen viisauden
ilmentämä.
On vain ajan kysymys, kun saksalaiset ja muut eurooppalaiset tulevat
meiltä kalevalaista viisautta etsimään. Siellä kuulemma arvostetaan jo Kalevalaa
enemmän kuin meillä.
Tuotammeko me heille pettymyksen. Kalevalamme on naisvaltainen,
matriarkaalinen, kun muut mytologiat ovat yleensä miesvaltaisia, patriarkaalisia.
Pohjanakka komentaa ja kouluttaa tyttärensä kanssa kalevalaisia uroita: Lemminkäistä,
Ilmarista ja jopa Väinämöistäkin.
Evankeliumeissa Jeesus nimittää Pohjanneitoa
taivaalliseksi ylkäksi, juutalaisuus kun oli patriarkaalista. Kuitenkin meissä
jokaisessa ihmisessä on mies ja nainen aivan kuin vasen ja oikea aivopuoliskokin.
Naisen eetteri- eli elämänvoimaruumis on miehinen ja miehen naisellinen. Henkisen
kasvun myötä, kun itsekkyys eli
itse'kyystä
on vapautettu ja kyinen pelto näin kynnetty, löytää nainen tämän miehen itsestään
ja mies naisen jolloin syntyy kokonaisuus.
Ristiriita tältä ristiltä silloin
poistuu ja maassa on rauha ja ihmisellä hyvä tahto. Silloin satujen prinssi on
löytänyt prinsessan ja saa sen puuttuvan toisenkin puolen valtakunnastaan
haltuunsa.
Silloin miehenä minäkin voin sanoa, että on olennaista että
olen’naista
.
Aura kultainen kuvoa, hopeainen
huolittele, sillä kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet, neuvoo
Pohjanneito Ilmarista.
Eli luo mietiskelyllä ja ajattelulla itsellesi sellainen
henkinen maailmankuva, jonka avulla voitat itsekkyytesi. Silloin selvänäkijä näkee
pääsi ympärillä loistavan kultaisen auran eli pyhimyskehän, niin kuin taiteilijat
ovat sen kuvanneet.
Väinämöisen paluu.
Väinämöinen lupasi tulla vielä
takaisin auttamaan kansaansa silloin: ”Kun ei kuuta aurinkoa, eikä ilmaista
iloa.” Onko henkinen valo ja ilo jo mahdollisesti kadonnut nykyihmisiltä niin
kuin nämä sanat ilmeisesti tarkoittavat.
Kuu tarkoittaa kuu’olevaa eli
kuolevaa. Tieto kuolemastahan on nykyihmisiltä kadonnut, eikä siksi osata jo
eläissä kuolla kaikesta siitä mikä on kuoleman alaista.
Auringolla tarkoitetaan
henkistä valoa ja sen tuomaa ilmaista henkistä iloa. Henkinen ilo pohjaa
tietoon ja kokemukseenkin elämää ohjaavista hyvistä voimista, hengellinen ilo
taas pohjaa uskoon näiden voimien olemassaolosta.
Suomen kieli kuitenkin hieman
vähättelee uskovaisuutta sanomalla
usko’vainen
.
Sana vainen on vähättelevä.
Suomen kieli
varoittaa
meitä myös neljästä listijästä: Ensin tuli
mora'listi
, joka terävällä kielellä kuin Morapuukko listi meitä
syntisiä.
Sitten tuli
sosia'listi
,
joka avullani olisi väkivalloin parantanut maailmaa ja niinhän se maailma ei
tule paremmaksi.
Sitten tuli
kapita'listi,
joka halusi sitoa minut mammonan maailmaan niin tiukkaan, ettei henki enää kulkisi.
Ja vielä neljäntenä
idea'listi,
joka minua houkutteli mukaansa, joka itse
luuli olevansa puhdas ja aatteellinen, mutta olikin vielä ahdas ja
puutteellinen.
Huomatkaa kuitenkin: nämä listijät me löydämme jokainen
kuitenkin myös itsestämme.
Henkinen viisastuminen.
”Ihminen tunne Itsesi” on
ikivanha mysteeriotemppeleistä lähtenyt kehotus ihmiskunnalle. Eli niin kuin
tämän ilmaisun viisaus on säilynyt Suomen kielessä, voi korkeamman Itsen
tunteminen lähteä ja onnistua vain järjen ja tunteen sopusointuisella
yhteistyöllä.
Tunne Itsesi. Tunne eli tunnista älylläsi ja tunne eli koe
tunteella oman korkeamman Itsesi, omantuntosi läsnäolo.
Ennen ihminen pääsi
tietoon ja viisastui mysteeriokouluissa joissa tietäjät johdattivat ihmisen
puhdistuksen tien kautta henkisiin maailmoihin ja kuoleman takaisiin tiloihin
jo hänen eläissään. Ihminen viisastui viiden vihkimyksen eli
viis’astumisen
kautta ja saavutti
inhimillisen täydellisyyden.
Budhakin antoi kahdeksankertaisen tiensä kaikelle kansalle, mutta munkeilleen viisi ohjetta jotka johtivat
valaistumiseen. Jeesus vuorisaarnassaan antaa myös viisi uutta käskyä eli
elämänohjetta joita astumalla, eli noudattamalla elämässään ihminen saavuttaa
jo eläissään taivasten valtakunnan ikuisen elämän.
Jeesuskin
pääs’iäiseen
pääs’iäisenä. Näitä hengen
jättiläisten ohjeita elämässään noudattamalla ihmisen on mahdollista
viis’astua
, sillä nämä
viis’auttaa
ja
viisauttaa
meitä niin, että
voimme saavuttaa henkistä tietoa ja löytää kaiken olevaisen syntysanoja.
Me
helposti vain viisastelemme eli
viis’astelemme,
sinne tänne, makupaloja etsien ja siten
viis’astel’emme
.
Pyhän Hengen tie
ihmisessä jakautuu viiteen askeleeseen, ja ensimäinen askel tällä uskon tiellä
on kutsumus,
toinen askel on
kääntymys eli mielenmuutos, kolmas askel on vanhurskauttaminen, neljäs on
uudestisyntyminen ja viides on kirkastus
Kun lähdemme näitä astumaan ja teemme tietoisen
tie’toisen
valinnan, luovumme vanhasta ja lähdemme uutta tietä astumaan, alkaa
luovu-uus
eli luovuus ja ihanuus eli
ihan’uus
tietoisuus meitä valaista, kun
vain uskallamme luopua ja irrottaa itsemme niistä ankkuriköysistä joihin olemme
itsemme sitoneet niin tiukkaan, ettei henki tahdo enää kulkea.
Perun perunoita.
Kun kävimme Perussa
perus'asioita
ja
perun'kirjoja
tutkimassa söimme myös tietysti aitoja
peru’noita
, joita tarjoili oikea perun
noita.
Kun puhuimme perulaisten kuullen Suomen kieltä luulivat he meidän
puhuvan paikallisen alkuperäisväestön käyttämää Ketsuan kieltä. Niin
samanlaiselta se kuulosti heidän korvassaan.
Liekö Suomen kieli siis vanhaa
Perua, vai päinvastoin. Saimme myös satoja sanoja käsittävän samanlaisten
sanojen kielivertailun Suomen ja Ketsuan kielten välillä, joista lukuisat sanat
myös merkitsivät samaa.
Muistamme kuinka Liman kaupunki joutui vuosia sitten
limaisen mutavyöryn kouriin. Perussa oli myös kaupunki nimeltä Ilo, joka
tarkoitti Ketsuan kielessä henkistä iloa.
Meillä tämä henkinen merkitys on jo
ilo sanasta kadonnut.
Rakkaus eli Ra’kausi elämässämme.
Pitkään ihmettelin miksi niinkin
tärkeä sana kuin rakkaus on tällainen kerakekimppu, kun muiden kielten vastaava
sana on paljon kauniimpi.
Sitten muistin Vettenhovi Aspan todistaneen meidän
yhteytemme vanhaan Egyptiin. Ra oli silloin aurinkojumalamme eli nykyinen
Logos.
Silloin jumalainen rakkaus eli
Ra’kausi
oli elämässämme. Aurinko lämmöllään
Ra’kastaa,
kasteellaan ja paisteellaan syleilee meitä
vieläkin.
Suomen kieli on edelleen elävä jumalallinen kieli, johon tulee
jatkuvasti myös uusia Suomalaisia sanoja.
Hyvänä esimerkkinä siitä on sanat
luonnonmukainen viljely, josta on tullut luomua. Se on hyvää pyhänhengen
temppelin rakennusainetta joka siis
luo
mua
.
Sen jumalallisuus on sanassa mua, joka toisin päin luettuna on
AUM
. Eli tämä ihmiskunnan vanhin
jumalaisen kolminaisuuden pyhä luova sana.
Nykyään ollaan kovasti
kiinnostuneita kiinalaisista henkisistä harjoituksista kuten Thaitsiistä, jossa
pyritään keräämään
kii
-voimia
itselle.
Suomalaiset ovat tästä elämänvoimasta
olleet jo kauan tietoisia ja ovatkin siksi
nimittäneet heitä
kiin’alaisiksi.
Suomalainen on aina tiennyt, että kun
antaa niin samalla itsekin saa. Siksi me tarjoamme toisillemme lähes päivittäin
omaa
kii
voimaammekin sanomalla
kii’tos,
tai
kii’tosta
vaan. Sillä olemme kiinnostuneita tämän
kiin’nostavasta
vaikutuksesta.
Suomen mahtava menneisyys.
Onko Suomen kieli pelkästään
ulkolaisia lainasanoja, niin kuin jotkut tiedemiehet haluavat väittää, vai peräti
päinvastoin.
Kun eräs ranskalainen tutkija tutki Etruskien kieltä, Etruskien
jotka asuttivat Italian niemimaata ennen roomalaisia, totesi hän että se aukeaa
vain suomen kieliopin avulla.
Suomen kielioppihan on maailman monipuolisimpia.
Eräs vanha
englantilainen hovikronikka ylistää Englannin kuninkaiden mahtavia sukujuuria jotka pohjaavat
suomalaisiin kuninkaisiin.
Eero Ojanen toi pari-kolmeikymmentä vuotta sitten Helsingin
sanomissa kahden aukean kokoisena esille tutkimuksen, jossa hän esitti kuinka
Ruotsin, Norjan ja Englannin kuninkaat ovat polveutuneet Suomen kuninkaista.
Eräs vanha englantilainen sankarirunoelma kertoo sen aikaisista Euroopan
kansoista ja niiden kuninkaista ja sanoo keskistä Eurooppaa asuttaneen suuren
kansan nimeltä Finnit jonka kuningas oli Kaleva.
Saksalainen tiedemies professori
Gustaf
Kossina tutki germaanien historiaa
50 vuoden ajan ja löysi viidentuhannen vuoden takaa germaaneja ja slaaveja vanhemman
kulttuurin jolta nämä olivat perineet kulttuurinsa.
Hän nimesi nämä
urfinneiksi. Suoraan käännettynä tämä tarkoittaa ikisuomalaiset, mutta me
sanomme kantasuomalaiset.
Kossina julkituo laajasti kirjoituksissaan Suomen
suvun varhaista historiaa. Hän pitää sen aikaisia suomalaisia hyvin
sivistyneinä jotka jättivät tietonsa ja taitonsa myöhemmille kansoille.
Vettenhovi Aspa totesi, että kun kieli rappeutuu niin se
yleensä lyhenee. Kunniakkaasta tuli kuningas sitten konung, king jne.
Ei ihme,
että hänen kirjojaan suomenruotsalaiset julkisesti polttivat 1920 luvulla.
Ruotsissa löydettiin ”kivikautinen” kultakorukätkö, joka todettiin kuuluneen
tähän asti tuntemattomalle ruotsalaiselle kuningaskunnalle jossa on harrastettu
salaperäisiä uskonnollisia menoja.
Jaa-a, liekö made in Finland.
Tätä
luetteloa Suomen mahtavasta menneisyydestä voisi jatkaa vielä pitkäänkin, mutta
ei hermostuteta ruotsalaisia jotka pitävät meitä vielä mongoleina.
Heidän
väitteessä on kuitenkin sen verran perää että nykytutkijat ovat löytäneet mongoleista
suomalaisia geenejä, niin kuin he löysivät saksalaisistakin, siksi laajasti me suomalaiset miehet
olemme maailmassa kylvöä suorittaneet.
Professori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen tuo
väitös-kirjassaan: Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta, että Suomalainen kantakansa oli
suuri mahtava kansa.
Ennen historiallista aikaa se asutti Kaspianmerestä
Himalajaan ja siitä Pohjoiseen Jäämereen ulottuvaa laajaa aluetta, jolle
nykyinen Mongolia ja Kiinakin sijoittuvat.
Iranin vanhoissa saduissa kuvataan
se mahtavana Turian maana. Meidän Kalevalaisissa runoissa kutsutaan Pohjolan häihin
sukulaisia aina Turjan maasta mahtavasta.
Mutta nyt olen puhunut jo ohi
suuni sellaista josta kielitieteilijä menettäisi apurahansa, joten lopetan ja
jään odottamaan kiinnostaako suomalaista lukijaa Kalevalaisen perinteensä
syvällisempi tunteminen.
Sitä ei jostain syystä virallinen historiamme ja
kielitieteemme enää, tai ei vielä tunne, tai uskalla tunnustaa.