Sinulle Suomalainen

Laulun mahti Suomen voima, hengen suuren aateloima.

Mikä on tuo laulu, ja laulun mahti, onko se sanat joihin sointu luo tahdin?

Yhtyykö laulussa äly ja tunne, voiko se ohjata ihmistä kunne?

Miksi on taivas, miksi on maa, miksi ne tulevat kun yhtyä saa?

Sitäkö elämä vain odottaa, että me taivaita tavoitetaan?

Siinäkö meidän elämäntie, siinäkö meidän tehtävä lie?

Voisko se muuta sittenkin olla, parempi oisko vain tyhjäksi tulla?

Laata kuin onnea etsimästä, huomata se mikä on jo tässä.

Väinön tuleminen 

Sain kuulla laulun ja laulun mahdin.

Sen kuulin huulilta Väinön ja Ahdin.

Olin kaukana, kaukana vaeltamassa,

olin kaukana – aivan kuin taivahassa.

Minä kuuntelin laulua laulajain,

minä sävelen kuulin, sävelen vain.

Mut sanat luin huulilta Väinön ja Ahdin.

Sanat lauluuni sain, sain laulajan mahdin.

Ovat olleet sinetöidyt ne huulet.

Ovat vaienneet iäksi, sitäkö luulet.

Nyt sanoma niiden on minulle suotu.

Sitä laulua laulamaan minut on luotu.

Nyt tuodaan jälleen tää maailmalle.

Ei laulajain mahti jää turpeen alle.

Se tietohan meissä on sisäistä,

et kansamme laulu on iäistä.

Sain aikaa paljon, sitä vielä on vähän.

He sanoivat: Aikasi riittää tähän.

He sanoivat: Kerrot maailmalle,

mikä unhoon on jätetty mammonan alle.

Sinä laula se laulu, kerro se sana,

mikä muinoin jo oli johdattajana.  

Kerro Väinön tulosta uudesta

hänen laulunsa mahdista suuresta.

Ei sotien voitettu oo yhtään kertaa.

Mut laulun mahdis ei Suomel oo vertaa.

Minä tulen ja yhdessä laulaa saamme,

näin sanoi Väinö. Siis laulakaamme.   

Kalevala sisältää Suomen kansan ikiaikaista syvällistä viisautta, joka on vain kätketty vertauskuviin, jotta henkinen tieto teksteissä säilyisi sitä ymmärtäville, eivätkä tietämättömät pääse sitä väärentämään.

Nykyaika on tämän tiedon paljolti kadottanut ja siksi materialistinen tiedekään  ei ole vielä todellista Kalevalaa löytänyt, eikä siksi ole sitä osattu kouluissakaan opettaa.

Vertauskuvt avautuvat kuitenkin jokaiselle etsivälle ihmiselle, joka haluaa päästä syvempään tietoon elämästä. 

Tutustuttuaan Kalevalan henkiseen tietoon ei enään ihmettele miksi tällainen suuri henkinen ihminen kuin Rudolf Steiner sanoi että: "Euroopassa on eletty kreikkalais-roomalaista sotaisaa kulttuuria, mutta tuleva kulttuuri tulee olemaan Kalevalainen. Ja jos Suomalaiset eivät lähde tätä Kalevalaista viisautta Eurooppaan tuomaan tulee Eurooppa barbarisoitumaan".

Ei hän tarkoittanut sitä virsukulttuuria, jona suurin osa suomalaisista vielä Kalevalaansa pitää, vaan sitä ikiaikaista henkistä viisautta, joka avautuu Kalevalan vertauskuvista jumalaisen viisauden eli theosophian avulla, jolla viisaudella tietäjä Pekka Ervast meille suomalaisille Kalevalan avasi. Eikä se ole mitään vanhaa viisautta, vaan tähän päivään meille annettua elämänohjetta, ettemme menisi kohti täydellistä materialismia ja barbarisoituisi.

  Kirjoitin yllä olevan kirjan Kalevalan viisauden avaamiseksi nyky-suomalaisille. Tuon siinä aluksi tietoa jota on hyvä tietää lähtiessä Kalevalaa lukemaan. Tarkoitukseni ei ole aukaista koko Kalevalaa, ainoastaa tärkeimpiä runoja, sillä siihen tarvittaisiin monta tällaista kirjaa. Tuon lopuksi myös tietäjien luonnonmuistista saamaansa tietoa Suomen ja Väinämöisen mahtavasta menneisyydestä ja tehtävästä, jota meille suomalaisille ei ole kerrottu. Tämä kirja lähetettiin kaikkiin Suomen kouluihin ja kirjastoihin, joten voit kysyä sitä kirjastostasi. 

Suomen kieli sisältää myös niin paljon syvällistä viisautta, joten ei ole väärin sanoa että: "Sanan mahti Sumen voima, aateen suuren aateloima".

Tästä kielemme viisaudesta kerron myös tässä kirjassani, sekä avaan Kalevalan vertauskuvien henkistä ymmärtämistä sanoin ja kuvin.

Olen myös liittänyt tänne kuvakokoelmaani esitelmissäni näyttämiä sanakuvia selostuksineen.

Lukuisia Kalevala ym. seminaareja ja esitelmiä olen pitänyt ympäri Suomea, joten niistäkin joitakin esitelmiä  täällä sivuillani. Niitä löydät myös nimelläni netistä.

Kalevalan puhdistuksen tie eli ansiotyöt ovat saaneet Kalevalassa huomattavan tärkeän osan.

Ilman niistä selviämistä ei ihminen pääse oman korkeamman Minuutensa, ylkänsä kuten Jeesus sanoi eli Pohjan-neidon yhteyteen ja Hänen kanssaan  vihkiytyä kokonaiseksi valaistuneeksi jumalaiseksi ihmiseksi.

Välähdyksiä neidosta ja hänen äänensä omanatuntonamme meistä jokainen on voinut etukäteen jo kokea kuten Ilmarinenkin alussa.

Ansiotyöt Kalevalassa ovat se itsekasvatuksen tie, joka käsittämisen  kautta johtaa elämän eettisten lakien ymmärtämiseen ja -yhteyteen. Ja vasta Pohjan-neitomme avustuksella niistä tietoon lopullisesti pääsemme. Sen jälkeen aukeaa ihmiselle tiedontie, joka johtaa itsetietoiseen elämän ymmärtämiseen.

Viisautta ei voi opetella, se tulee vasta oikein elämällä. Jeesuskin teroitti vuorisaarnassaan oikeamielisyyden tärkeyttä. Oikea mieli ( mieleni minun tekevi )johtaa oikeisiin rakkauden tekoihin. Muu kaikki on vielä vain lempeä meissä - ei rakkautta.

Olen Väinämöisen juoksupoika ja sanan tuoja.

  Kun Väinämöinen aikoinaan läksi ja sanoi vielä palaavansa kun häntä taas tarvitaan, niin hän ei ilmeisesti vielä arvannut ottavansa kansallisdeevan tehtävän vastaansa.

Koska Väinämöinen ei nyt voi tai enää ehdi fyysisesti meitä opettamaan, käyttää hän näitä juoksupoikiaan sanansa levittämiseen.

Jos teillä ollaan halukkaita tutustumaan tähän Kalevalan mysteeriopuoleen, niin olen valmis tulemaan esitelmöimään aiheesta.

En ota maksua, enkä edes matkakorvausta, ilo ihmisten silmissä on ollut palkkani.  

Tulen myös pitämään usean tunnin mittaisia esityksiä, joissa ehditään valottamaan myös Suomen hämmästyttävää mahtavaa historiaa, josta kyllä jotkut yksittäiset tiedemiehetkin jo ovat tietoisia, mutta eivät uskalla sitä virallisesti esittää.

Tulen pitämään vaikka viikonloppuseminaarin jossa voidaan syventyä Kalevalan teksteihin jo hieman perusteellisemminkin.

Terveisin: Kauno Mannonen  

Räätälinkuja 70    03400 Vihti

Käytän monissa esitelmissäni paljon kuvia, sillä kuva kertoo monasti enemmän kuin tuhat sanaa. Näinhän sanotaan.

Tämän kuvan kuvilla olen joskus kertonut Suomen ja Väinämöisen historiasta. Kaikki kuitenkin aina kehittyy ja uusi esitelmä saattaa olla aina entistä ehompi.

Ehkäpä minäkin vielä kasvan ja kehityn kuten nuorempana runoilin:

Mä kuljin tietä maailman

sain menestystä hyvin,

mut tyhjäks jäi mun sieluni

sielt puuttui tieto syvin.

Mä kerran oman sielun näin

siel luikerteli mato,

se mitä löysin itsestäin

vei hengen niin kuin kato.

Nyt uuden suunnan elämään

oon saanut Isältäni

se tie vie tietoon selkeempään

sen saan mä sisältäni.

Nyt kuljen tiellä kaidalla

ja vältän laveata,

nyt totuutta ma kaipaan vain

ja etsin suurempata.

Esitelmöin myös mielelläni Jeesuksen opetusten syvemmästä ymmärtämisestä.

Hänhän mm. sanoi, että anokaa, niin teille annetaan, eikä se ollut vain sanahelinää. 

Yli neljäkymmentä vuotta sitten kun liityin Suomen Ruusu-Risti järjestöön oli siellä paljon vanhoja jäseniä, monia Pekka Ervastin "opetuslapsia", jotka kertoivat meille nuorille omista suuristakin henkisistä ja yliaistisista kokemuksistaan. 

Ihmettelin, että mikä ihmeen pakana minä olin, kun mulla ei ollut mitään yliaistisia kokemuksia.

Makasin kesäpäivänä kalliolla ja katseli kirkkaalla taivaalla liikkuvia pieniä poutapilviä ja esitin ylös tiukan kysymyksen: "Miks'ei minulla ole mitään henkistä tai edes yliaistista kokemusta". Niin samassa pilvestä muodostui kuvan mukainen juokseva joulutontun kuva. Siinä tuli heti tajuntaani viesti: "Siinä on tonttu jolla on turha kiire". Ponnahdin riemuissani ylös, sillä tämähän on jo yliaistinen kokemus ja selvä vastaus kysymykseeni.

Oivalsin tämän oi'valtavan kokemuksen ja sen huumorin, enkä ollut yhtään pahoillani että olin vielä tonttu, joka suotta kiirehtii. Ajattelin myös, että yläkerrassa  näyttää olevan samanlainen huumorintaju kuin meilläkin.

Vuonna 1975 veimme Leonard Koskisen, (eräs PE:n opetuslapsia) mukanamme Israeliin koska ymmärsimme, että hänellä oli ollut siellä aikaisempi inkarnatio. Hän oli ollut myös eräässä inkarnaatiossaan ohjaamassa lasten ristiretkeä tänne pyhälle maalle, josta hän karmana sai tässä inkarnaatiossaan 40 vuotta pitää lapsille ruusuristiläistä pyhäkoulua. 

Tällä matkallamme sattui monenlaisia hämmästyttäviä asioita, tässä yksi niistä. 

Seisoimme kolmistaan Leonard, vaimoni ja minä erään huoltoaseman pihalla ja katsoimme taivaanrannassa häämöttävää Nazaretin kaupunkia. 

Oli kohtalainen tuuli ja pieniä utuisi pilviä liikkui taivaalla. Yht'äkkiää taivaalle muodostui pilvistä aivan teräväpiirteinen selvä klassinen kuva: Oli kulkue jossa aasien selässä istui ihmisiä ja kansaa kulki siinä vierellä. Ensimmäisen aasin selässä istui Maria Jeesuslapsi sylissään ja Joosef paimensauva kädessä vierellä. Aaseja ja kansaa seurasi perässä.

Minulla tuli kiire kaivaa kamera laukusta ja ennen kuin ehdin sen aikaisen kameran saamaan kuvauskuntoon oli kuva jo melkein hälvennyt, mutta jotain siitä vielä on selvästi tuosta kuvaelmasta nähtävissä.

Olikohan Leonardon tajunta ollut tähän osallisena vaikuttamassa. Yhtä hämmästyksellä hänkin tätä kyllä katseli.

Jälkeenpäin kun olen ajatellut tätä näkyä, niin meille näytettiin, että me olemme tämä aasi jonka selässä Maria istuu Kristus "sylissään". Minussa hän on vasta menossa Jerusalemiin synnyttämään. Leonardossa Maria oli jo tulossa sieltä.

Eräänä aamuna Leonard kertoi, että hänelle oli selvinnyt se että miksi hänen piti tulla Israeliin. Hän kerto olleensa yöllä tapaamassa Golda Meiriä, silloista Israelin pääminesteriä. Kun kysyimme mistä he olivat keskustelleet, niin sitä hän ei saanut kertoa.

Tässä kuvassa Leonard makaa Kuolleessa meressä. Hän ei omin avuin pystynyt nousemaan ylös tuosta asennosta, kantavuus oli suolaisen veden vuoksi niin voimakas vanhalle miehelle.

Jordan virta alkaa symbolisesti lumipeitteiseltä Hermon vuorelta ja päättyy tähän Kuolleeseen mereen, 400 m merenpinnan alpuolelle, jossa haihtuvuus on suuri. Matkallaan se muodostaa Kenll-järven eli nykyisin Genetzaretin järven, joka on kanteleen muotoinen (Kenll).

Ihmisen elämä on kuin tämä virta. Korpivaelluksemme alkaa taivasmaailman valkeilta ylängöiltä, virtaa alaspäin koskikivissä särmiään hioen, ilakoi suvannoissa laulaen kannelta soitellen ja päätyy lopulta tuonen mustana virtana kuoleman valtakuntaan ja lopuksi haihtuu sieltä yläilmoihin takaisin jatkaakseen tätä aijoonista kiertokulkuaan kuten Jordan virta.  

Olen joskus ottanut tämän kuvan Vähäkylän rantakalliolta kun järvi oli aivan tyyni, niin että taivas pilvineen siinä peilasi itseään.

Myöhemmin ajattelin kun ilma oli tyyni, että menempä ottamaan nyt järvestä oikein panoramakuvan niin että otan kolme vierekkäistä kuvaa ja yhdistän ne. Järven pinta ei kuitenkaan ollut tyyni vaan oli pientä aallonvärettä.

Aattelin, että koetanpa kalevalaista mantraa ja lausuin: Ahti aaltoja aseta, ahin lapset lainehian, enempää en ehtinyt, kun vasemmalta järven pinta alkoi tyyntyä ja meni yli koko järven. Sain otettua hienot kuvat ja kun olin kuvannut, niin järvi alkoi taas lainehtia. Sattumaltako? 

Ei, sillä kalevaiset mantrat toimivat edelleen, jos osaamme olla "tosissamme" ja anoa, niin meille annetaa!