Tämä kysymys on tullut aikoinaan minulle

Kysymys:
Onko vastaajalla näkemystä siitä, miksi Ervast elämänsä tietyssä vaiheessa niin radikaalisti muutti käsitystään Jeesuksesta? Kauan hän oli puhunut siitä, kuinka J. lukuisten inkarnaatioiden kautta oli kokenut kaiken, mitä ihmiselämässä koettavissa on, hän oli vanha Saturnus-vihitty ym.
Yht´äkkiä hän väittääkin että J. ei ollut inkarnoitunut koskaan aiemmin planeetallemme!
Koska käsitän niin, että kaikki monadit ovat jatkuvassa liikkeessä, en voi ymmärtää että joku Jeesus olisi "istunut pilvenreunalla" katselemassa mitä ihmiselossa tapahtuu.
Kyllä Ervastin viimeisin näkemys muistuttaa paljon uskovaisten käsityksiä Jeesuksen ainutkertaisuudesta ja käsittömästä ihmeestä, että hän todellakin oli joku erityistapaus-siis "ainoa jumalan poika".
Kukaan ihminen ei ole yltänyt korkeammalle kuin 7 vihkimykseen (Ervastin aikaisempia sanoja ellen ihan väärin muista,voi olla Blavatskya ym.).Buddha saavutti 8 vihkimyksen, mutta hän oli 6.juurirodun ihminen. Siinä mysteerejä kerrakseen.


Vastaus:
Kannattaa lukea Ervastia tarkemmin! Menneitä inkarnaatioita voidaan tutkia vain ihmisen syyruumiista. Ja sinne ei tavallisilla selvänäkijöillä ole asiaa. Jotta voi jotain tarkempaa sanoa jonkun ihmisen menneistä inkarnaatioista, pitää saada tältä ihmiseltä itseltään vielä lupa tutkia hänen menneisyyttään. Ervast uskoi nuorempana siihen mitä teosofiset auktoriteetit Besant, Steiner ym. olivat Jeesuksesta puhuneet.

Mutta vasta sitten, kun hän sai Jeesukselta itseltään luvan tutkia tämän historiaa, pääsi hän omakohtaiseen tietoon Jeesuksen menneisyydestä. Kyllä Ervast aina oli ymmärtänyt ettei Jeesus ollut ainoa Jumalan poika, sillä hän jo nuorena sai siitä omakohtaisen kokemuksen. Kyllä Ervastin mukaan Jeesus oli korkeampi vihitty kuin Buddha. Ei nämä ole olleet Ervastille uskon asioita, vaan omakohtaista tietoa.

Ervast kertoo myös, että Jeesuksella ei ollut aikaisempaa inkarnaatiota fyysisessä ruumissa, vaan hän aikoinaan jo miljoonia vuosia sitten otti uhrautuakseen ihmiskunnan hyväksi. Mutten siitä kertominen menisi tässä pitkäksi jo.

Tässä lyhyesti Ervastin asiasta kertomaa: 

Niinpä ne viisaat, jotka tulivat muualta, tiesivät, että ihmiskunnan piti laskeutua aineeseen, karkeampaan muotoon, ja alkaa suuri kamppailunsa itsekkyyttä vastaan.  Ja he tiesivät, että silloin tarvitaan koulu; tarvitaan aina silloin suoranaista apua silloin tällöin.  Ja erinomaisen tärkeä kohta avunannossa on se kun ihmiskunta on joutunut niin alas aineeseen, että heitä ei pelasta mikään muu kuin henkinen sysäys, että jumalallinen elämä laskeutuu ihmiskuntaan ja aivan kuin ravistaa sitä, tulee lähelle ihmisten omaatuntoa, järkeä ja sydäntä.  Ja jonkun ihmisen täytyy tuoda näkymättömistä tuo jumalallinen totuus ihmiskuntaan.  Siis jo miljoonia vuosia varhemmin näkivät viisaat kyllä, mitä tulisi tapahtumaan: että Jumalan täytyi ruumistua maan päälle.  Ja silloin heti siellä alussa kysyttiin koska tuo inkarnaatio ei voinut tapahtua ilman ihmisminää: tahdotteko te kaikki olla mukana siinä työssä?  Ja yhden täytyi silloin uhrautua sillä tavalla, että hän oli koko ajan silloin ainoastaan tuossa paratiisissa.  Hänen täytyi säilyttää oma minuutensa aivan puhtaana, kunnes inkarnaatio voi tapahtua, ja hän sai elää ainoastaan noiden toisten toveriensa korkeammassa minässä.  Buddha ja Jeesus olivat heti valmiit, ja toiset myöskin.  Ja Jeesus sanoi, että hän mielellään uhrautuu sillä tavalla, että hän ei synny fyysilliseen ruumiiseen, vaan jää odottamaan tuohon keskuskouluun ollen vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, jotka syntyvät tänne ihmisinä, ja käy sitten inhimillisen elämän kokemukset läpi tällä tavalla.  He olivat kyllä jo kuumanvantarassa kasvaneet ja ponnistaneet, mutta täällä maan päällä oli vaikeammat olot.  Aine vastustaisi enemmän, ja sentähden oli suurempi taistelu vielä kaikkien edessä.  He mielellään antautuivat siihen, mutta Jeesus jäi elämään Eedeniin, elämään vain kokonaan toisten korkeammassa minässä.  Yhdeltä kannalta katsoen hän oli siis aivan kuin heidän enkelinsä, joka heitä lohdutti.  Hänelle oli ääretön kärsimys olla poissa maan taisteluista, kun toiset siellä kamppailivat, mutta hän ymmärsi sen kuuluvan tuohon suureen ohjelmaan ja suunnitelmaan. Sitten tuli aika, että inkarnaatio tapahtui, Jeesus sai vanhemmik­seen miehen ja naisen, jotka olivat kauan, miljoonien vuosien aikana valmistautuneet siihen, että heidän verensä olisi niin puhdas kuin mahdollista, että se, minkä he jättävät perintönä, olisi niin puhdas kuin mahdollista.  Jeesus syntyi heidän luokseen ilman mitään karmaa.  Hänen minuudessaan ei ollut mitään tietoa synnistä ja pahasta.  Hän oli viaton, syytön, karmaton, kun hän syntyi, ja se minkä hän toi mukanaan vereensä, oli aivan puhdasta.  Se oli kuin kristallia.  Siinä ei ollut mitään itsekästä ja sellaista, mitä muutoin ihmisillä on.  Vanhemmiltaan hän sai mahdollisimman vähän ei paljon mitään, niin että hänen verensä oli aivan puhdas.  Meidän kaikkien ihmisten veri on pahan, synnin saastuttama.  Sellaiseen vereen ei Jumalan täydelli­syyskuva olisi voinut laskeutua.  Olisi tietenkin jonkun matkaa voinut laskeutua, niinkuin joihinkin suuriin profeettoihinkin.  Mutta sellaisen ihmisen joka verisoluun ja veripisaraan ei kokonaan olisi voinut laskeutua Kristuksen olemus.  Sen ihmisen, jossa se voisi tapahtua, täytyi olla kokonaan puhdas.  Sentähden oli niin paljon rakkautta uhrattu ja niin paljon työtä tehty, että Jumala saattaisi astua maan päälle.  Ja nyt on siinä meidän vahvuutemme kallio, meidän voimamme; siinä on meidän kaikkemme.  Yksi meistä, ensimmäinen veli osasi uhrautua miljoonia, kymmeniä miljoonia, ehkä satoja miljoonia vuosia; ehkä kuusta lähtien ja sitten toistakymmentä miljoona vuotta Eedenin puutarhan alusta.  Hän suorittaa yhä tehtäväänsä, ja se ei ole ihmeellistä, että täällä länsimailla on ruvettu sitä ihmistä, joka on niin uhrautunut, palvomaan Jumalana.  Mutta on silloin erehdys, jos ajatellaan vain Jeesus Natsa­realaista, eikä Buddhaa ja toisia, sillä kaikkihan he ovat uhrautuneet ja ansainneet yhtäläisesti meidän palvontamme.  Sentähden sanotaankin, ettei ihmisiä saa palvoa.  Ei saa palvoa Buddhaa, ei Jeesusta, ei yhtään ainoata vapahtajaa, joka on tullut meidän ihmiskuntaamme auttamaan.  On ainoastaan palvottava Jumalaa hengessä ja totuudessa, ja tunnettava ääretöntä rakkautta niitä kohtaan, jotka ovat koettaneet auttaa ja siinä onnistuneet.

Mutta voit lukea laalemin tästä aiheesta kirjasta: Christosophian Peruskysymyksia 2 Jeesus ja Kristus sivu 53

http://media.pekkaervast.net/penet/books_files/Christosophian_peruskysymyksia_II.pdf