Kalevala: Pyhä kirjamme.
Kalevala kaikkitietävä, se on viisas kirja kuin vietävä. Mutta materialistinen tiede, joka vasta pyrkii ”kaikkitietoon”, ei ole vielä Kalevalan syvempää henkistä viisautta löytänyt.
Meidän tiedemiehemme, jotka ovat Kalevalan perin juurin sana sanalta tutkineet, eivät ole mitään pyhää tai syvempää tietoa sieltä löytäneet,
pakanallista tietämättömyyttä vain.
Tämähän johtuu tietysti siitä että he ovat tuijottaneet pelkästään niihin mustiin
kuolleisiin kirjaimiin, eivätkä ole huomanneet tai ymmärtäneet, että mustan tekstin polariteettina on "valkoinen teksti rivien välissä" johon on tallennettu suuria jumalaisia totuuksia ja elämänlakeja,
jotka kyllä paljastuvat meille jos lähdemme viis'astumisen tielle.
Tämä jumalainen viisaus elämästä ja kuolemasta, maailman ja ihmisen tarkoituksesta
oli ennen kätkettynä mysteeriolaitosten sisäisiksi opetuksiksi, mutta nyt teosofia paljastaa Kalevalankin nämä totuudet tienneen ja meille säilyttäneen.
Mitä
tämä mysteeriotieto ja teosofia sitten on? Voimmeko ja miten sitä tässä ja nyt ymmärtää?
Mysteeriotiedollahan sanan varsinaisessa mielessä
tarkoitetaan sitä tietoa joka opastaa ihmistä asteittain etenemään määrätyllä salaisella, tai paremminkin sanottuna näkymättömällä tiellä kohti täydellisyyttä ihmisenä. Näin
myös länsimainen teosofiakin opettaa.
Tämä tie jota ihminen lähtee kulkemaan, opastaa häntä ensin puhdistumaan eli karistamaan pois ne esteet
ja siteet jotka me olemme itse elämissämme itsellemme rakentaneet. Ja niistä vapauduttuamme opastaa meitä varsinaiselle sisäiselle tiedon tielle astumaan.
Nämä
mysteeriotietoa sisältävät pyhät kirjat kuvaavat sitten niitä asioita, vaaroja ja voittoja joita saamme kohdata tällä tiellä ja opastavat meitä kaikista selviämään parhaalla mahdollisella tavalla.
Puhdistuksen tiellä Kalevalassa operoimme eläinten kanssa eli oman alemman eläimellisen luontomme puhdistamisessa, suuren päämäärän meille loistaessa.
Ihmisen intohimothan ovat kuin raatelevat pedot jotka saavat näennäisesti sivistyneitä ihmisiäkin mitä hirvittävimpiin tekoihin. Kuinka harvoin tapaammekaan vielä
ihmisiä jotka tässä suhteessa itseään hallitsevat.
Kun ajattelemme mikä asia saa jo pitkälle edistyneen, totuudenetsijänkin vielä suuttumaan,
on se jos hänen omistusoikeuttaan loukataan. Ja niin kauan häntä vielä suututetaan kun hän suostuu suuttumaan, sillä mikään mikä meitä kohtaa ei ole tarkoituksetonta.
Vaikka hänessä ei enää esiintyisikään rikkauden himoa, niin häntä hallitsee vielä pahempi asia nimittäin köyhyyden pelko. Ihminen on vielä sydämessään kiinni
mammonan maailmassa, eikä uskalla irrottaa.
Kysehän ei ole ulkoisista, vaan sisäisistä asioista meissä. Mehän voimme olla suurenkin omaisuuden haltijoita
omistamatta sitä mielessämme ja siten vapaana mutta kuitenkin vastuullisena siitä ja olemme milloin vain tarvittaessa siirtämään siitä vastuun muille. Jos te olette vähässä uskollisia, niin minä panen
teidät paljon haltijoiksi, opettaa elämä.
Kalevala haluaa vapauttaa meidät kaikesta siitä mikä estää meitä kasvamasta täydellisiksi
kokonaisiksi ihmisiksi, ja sehän on kaikkien pyhien kirjojen tarkoitus.
Nyt voimme sitten kysyä: mitä hyötyä meille on tuntea ja tietää tästä
Kalevalan sisäisestä mysteeriotiedosta, tai miksi tehdä elämäänsä niin "vaikeaksi", että lähteä noudattamaan Kalevalan antamia elämänohjeita.
Jos pääsisimme hetkeksikin katsomaan siihen päämäärään johon Kalevalakin opettaa ja kehoittaa meitä pyrkimään, niin ihmettelisimme miksi vielä jatkaisimme tätä tietämättömyytemme
aiheuttamaa kärsimysten ja onnenkin vaihtelevaa nykyistä rauhatontakin elämäämme.
Itselleni Kalevala on ollut elävä henkinen oppikirja
elämääni, josta olen voinut aina myös tarkistaa teosofisten opetustenkin yhdenpitävyyden, kuin myös saanut niihin lisää perspektiiviä.
Kun
Mooses antoi käskyn älä tapa, niin Jeesus syvensi ja neuvoi sen mistä tappaminen lähtee, ettei pidä suuttuakaan, sillä sydämestä lähtee viha ja suuttumus. Kalevala pistää vielä paremmaksi: se
neuvoo mitä pitää tehdä, ettei enää suutukkaan.
Kun näillä neuvoilla opimme voittamaan alemman itsemme, eli vapaudumme egomme
”orjantappurapensaista” ja löydämme prinsessamme: Pohjan-neidon, saamme sen myötä suuren valtakunnan hallintaamme, eikä enää puolinaista, vaan kokonaisen. Sen myötä elämämme muuttuu taivaalliseksi.